Galleria K | Anna Semerdjiev | Olipa kerran metsä, jossa ei tuullut | 8.12.-29.12.2019

Galleria K:n näyttelyvuoden päättää mielenkiintoinen tunteita ja ajatuksia herättävä näyttely.

”Yhteenkuuluvuus on tärkeä psykologinen tarve. Se yhdistää ihmisiä universaalisti. Ulkopuolelle jääminen on voimakas kokemus, ja meillä monella on niitä elämästä löydettävissä.”
Psykologian tutkija Aleksi Syrjämäki Helsingin Sanomien artikkelissa 8.10.2019

Taiteilijana ja ihmisenä minua kiinnostavat erityisen paljon ulkopuolisuuden kokemukset, roolien ottaminen ja saaminen sekä itsetunnon kehittyminen ja sen muokkaaminen.

Olen kokenut elämässäni vahvoja ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunteita, jotka ovat muokanneet persoonaani paljon. Olen aina kokenut olevani monella tapaa erilainen kuin muut, suorastaan vääränlainen. Tämä kaikki on johtanut huonommuuden tunteisiin. Mistä kokemukset ovat peräisin?

Halusin kuvata näyttelyyni nykynuoria ja lähestyä teemaa mielenkiintoisten henkilöhahmojen kautta. Olen tekemisissä nuorten kanssa lähes päivittäin, esimerkiksi Vantaan kuvataidekoulun opettajan roolissa. Olen saanut tutustua vuosien varrella upeisiin ihmisiin, ja olen huomannut kuinka viisaita ja ihmeellisiä nykynuoret ovat. Heiltä löytyy tervettä itsetuntoa ja suuria sydämiä hyväksyä ja kunnioittaa erilaisuutta.

Itsensä hyväksyminen on taitolaji, jonka nuoret tuntuvat hallitsevan meitä edellisiä sukupolvia paremmin. Kukaan ikäiseni tai minua vanhempi henkilö ei ole huomauttanut minulle itseni vähättelystä tai suoranaisesta haukkumisesta. Nuoret sen sijaan ovat. On ollut pysäyttävä kokemus kuulla nuoren suusta, kuinka kamalalta itseni mitätöiminen kuulostaa!

Näyttelyni teoksissa käytän muoti- ja editorial-kuvien kaltaista, poseerauskeskeistä rakennettua kuvakieltä. Koen kuitenkin kuvissani esiintyvien nuorten olevan myös omia itsejään. Kuvatessani yritin havainnoida sitä rajaa, jossa henkilö lakkaa olemasta oma itsensä ja rooli alkaa. Toisaalta pohdin, onko rajaa olemassakaan? Onko kuvattava automaattisesti roolissa ollessaan kameran edessä vai voisiko hän olla edelleen oma itsensä, vaikka poseeraisi? Entä tekeekö poseeraus roolin?

Valokuvani eivät ole dokumentaarisia, mutta niistä löytyy rippeitä nuorten oikeista, kipeistäkin tarinoista. Kuvien henkilöt tulevat nähdyksi sekä annetuissa että heidän itse ottamissaan rooleissa. Katsoja ottaa tulkintaan mukaan omat mielikuvansa, ennakkoasenteensa ja olettamuksensa. Näin syntyy pieniä maagisia tarinoita, satuja ja hetkiä, joka katsojan kohdalla erilaisia. Kuvien rinnalle tuon galleriatilaan pieniä installaatiomaisia kokonaisuuksia, joiden avulla tarinat jatkuvat kehysten ulkopuolellekin luoden galleriatilasta kokonaisvaltaisemman ja kokemuksellisemman tilan.

Anna Semerdjiev on vantaalainen taidemaalari, valokuvataiteilija ja kuvataideopettaja.

Näyttelyä on tuettu Vantaan kaupungin taiteilja-apurahalla.

https://www.facebook.com/events/734995933665885/

Avajaiset LAUANTAINA 7.12.2019 klo 15-17. Tervetuloa!

Posted in Näyttelyt, Uutiset.