Sen äärettömyys sallii kaikki mahdolliset esitysmuodot ja tulkinnat. Varmuutta ei ole. On vain lukematon määrä mahdollisuuksia. Avaruusmatkailu synnyttää ideoita mitä ihmeellisimmistä planeetoista, aluksista ja siirtää meidät tulevaisuuteen, transhumanistiseen aikaan, jolloin pelkät aivot riittävät ohjaamaan kokonaista lentuetta toisiin galakseihin tai vielä kauemmas, missä vain ajatus voi vaeltaa.
Harharetkeni Tähtivaeltajana alkoivat jo kuusikymmenluvulla, Apollo XI kuulennon ja Kubrickin Avaruusseikkailu 2001 innoittamina. ”Pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle”, Neil Armstrongin monesti siteerattu lause hänen astuessaan kuun pinnalle yhdisti ensimmäistä kertaa ihmiskunnan samalla hetkellä - televisioiden kuvaruudut saattoivat olla mustavalkoinsia, rakeisia, mutta meitä oli silloin yli 650 miljoonaa yhdessä!
Avaruusseikkailu 2001 ja HAL (Heuristically programmed ALgorithmic computer)-tietokoneen outo käyttäytyminen taas muistuttaa meitä tekoälyn akuutista problematiikasta: hyvä renki, mutta huono isäntä. Meillä, ihmisillä, ei ole enää kovin paljon aikaa päättää, haluammeko jatkaa ihmiskunnan humanistista perintöä vai annammeko ylimmän päätösvallan teknologiayhtiöille ja rahalle.
Tämän Gjutarsin näyttelyn teemana on siis Tähtivaeltajan kotiinpaluu Vantaalle, susirajan taakse. Avaruusmatkaillessa on aluksen työhuoneeseen ja kirjastoon kerääntynyt monenlaista, josta olen nyt koonnut ”nature morte”:n tapaisen, kolmiulotteisen installation retkieni tämänhetkisistä saavutuksista ja tutkimustuloksista.
Tervetuloa matkalle avaruuteen!
*Antero Helasvuon loistava käännös Star Trek -sarjassa
Taiteilijan kotisivuille ja instagramiin: