Sekä suomalaisten että itävaltalaisten osallistujiemme taiteelliset tuotokset olivat jo esillä art bv Berchtoldvillassa Salzburgissa marras- ja joulukuussa 2025 teemalla Mosaics of Networks.Vaihtohankkeemme tavoitteena on sekä vahvistaa kestävästi Itävallan ja Suomen välistä taiteellista vuoropuhelua että edistää olemassa olevia yhteyksiä ja luoda uusia.

Mosaics of Networks on näyttelymme yhteinen teema. Aivan kuten mosaiikki ei koskaan koostu yhdestä kappaleesta, verkosto saa elinvoimansa osiensa monimuotoisuudesta ja niiden leikkauspisteistä – verkoston yksittäiset osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Juuri tätä keskinäistä vuorovaikutusta nostimme näyttelyssämme esiin: konsepti oli kutsu taiteilijoillemme tulkita taideteoksiaan paitsi itsenäisinä erillisinä objekteina, myös osina dynaamista kudosta. Näin verkkoja heitettiin, vastineita löydettiin ja osia liimattiin yhteen. Kietoutumia ja erilaisia näkökulmia havaittiin ja visualisoitiin. Näkökulmiemme moninaisuudesta ja yhteydestä ammennetusta voimasta syntyi uusi, suuri ja elävä kokonaisuus.

Sisäinen myllerrys saa meidät pois raiteiltamme: syrjäpoluille, kaatuilemaan, törmäyskurssille muiden kanssa tai kiertämään kehää. Ihmistä viedään.

Savun hälvettyä voidaan tarkastella mitä jäi jäljelle. Tehty on mitä mieli tekee ja kärsimme seuraukset. On painittu näkyvien ja näkymättömien ongelmien kanssa, tehty välillä läpimurtoja ja kierrytty taas umpisolmuun. Kaiken poukkoilun lomassa on tehty myös ihan oikeita löytöjä.

Tervetuloa avajaisiin 1.4.2026 klo 17-19!

Valokuvateokseni pohjautuvat ajatukseen alueista tai olosuhteista, joissa täsmällinen muuttuu epätäsmälliseksi, joissa epäjärjestys valtaa etenevästi alaa ja joissa arkitodellisuuden ja luontosuhteen välille muodostuu yhä suurempi epäsuhta. Kuvaan yhteiskunnan reuna-alueille kätkeytyvillä "unohdetuilla" alueilla, jotka ovat hetken tai ikuisuuksien ajan vapaasti muotoutuvan järjestyksen vallassa. Minua kiinnostavat niihin liittyvät erilaiset käynnissä olevat reaaliaikaiset ja historialliset muutosprosessit. Työskentelen usein intuitiivisesti itselleni oudoissa ympäristöissä ja kuvieni tausta-ajatukset saattavat kummuta vaikkapa paikallishistorian tutkimuksesta, semiotiikasta, elokuvien kuvastoista tai taiteellisen esittämisen traditioiden tarkastelusta.
---
Hans Viebrock (s.1962) on tamperelainen valokuvataiteilija, joka toteuttaa yhteiskunnan reuna-alueille sijoittuvia valokuvaprojekteja. Projektien kuvia hän on esitellyt n. 20 yksityisnäyttelyssa ja monissa yhteisnäyttelyissä ympäri Suomea. Vuodesta 2021 Viebrock on koostanut kuva-aineistostaan näyttelykokonaisuuksia nimellä Epätäsmällisiä alueita.

www.hansvie.com

Yhteistyössä taiteilijakolmikkoa kiehtoo erilaisten työskentelytapojen, teoksissa käytettyjen materiaalien ja teosten tilallinen vuoropuhelu.

Aino Favén käyttää tekniikkana akryylilevyille laminoitua silkkimaalausta. Ohut maalausväri käyttäytyy akvarellin tapaan luoden pintoihin utuisia ja läpikuultavia värisekoituksia. Väri on tärkeä myös teosten osana ja materiaalina. Eri sävyjä on saatu mm luonnon indigosta, kokenillista, syanotypiatekniikasta ja reaktio- sekä pigmenttiväreistä.

Tiina Karhu leikittelee, kokoaa ja koostaa arkisia esineitä rytmisiksi sommitelmiksi. Teosten materiaalina ovat mm. legopalikat, budovyöt ja vanhat leipälapiot. Jokaiseen näyttelyyn teokset saavat uuden muodon, ja ne puretaan näyttelyn päätyttyä. Näennäisen kepeästä lähestymistavasta huolimatta teoksissa ja niiden väriyhdistelmissä voi nähdä vuoropuhelua aikamme ongelmien ja haasteiden kanssa.

Anna Wilhelmus käyttää maalauksissaan useita eri materiaaleja ja tekniikoita hiilestä akryyliväreihin ja kollaaseihin. Hän pyrkii teoksissaan ilmaisemaan havaintojen ja kokemusten synnyttämiä olotiloja viivan, värien ja muotojen avulla. Tavoite on saada ne integroitumaan, ikään kuin ”soimaan oikein”.

Kuolinpesän esineistö, luettelointi ja dokumentointi ovat toimineet lähtökohtana installaatiolle. Näyttelytilaan rakennettu tilasidonnainen installaatio muodostaa vuoropuhelun ja muotokuvia. Installaatio koostuu mm videoista ja ääniteoksista.

Aikaisemmat osat Perhe (Family) I-III ovat olleet esillä Galleria Uusikuvassa Kotkassa, Taidekeskus Idässä, Lappeenrannassa ja Pesula Galleria Sipoossa vuosina 2024-2025.

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Nelli Tanner (1976) on vantaalainen kuvataiteilija, joka työskentelee laaja-alaisesti installaatioiden, korutaiteen ja osallistavan taiteen parissa. Tannerin teokset perustuvat havaintoihin ihmisten toiminnoista arjessa ja ihmisen suhteesta arkisiin esineisiin. Tanner on valmistunut Gerrit Rietveld Academiesta (BA), Alankomaista ja Saimaan Ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi (YAMK). Tannerin näyttelytoiminta on ollut jatkuvaa ja kansainvälistä vuodesta 2000 alkaen.

Tekstiili- ja yhteisötaiteilija Tanja Vallan Dialogia väreillä -näyttely on esillä Vantaan Peijaksen sairaalan Käytävägalleriassa 2.2.-31.3.2026.

Näyttelyn teoksiin kietoutuu monipuolinen historia niin käytettyjen tekstiilien, niistä kudottujen mattojen kuin nyt toteutettujen teosten myötä. Materiaalina ovat leikatut räsymatot ja niiden muodostamat nukkamaiset pinnat, jotka paljastavat käytettyjen mattojen alkuperäiset kirkkaat värit usein jo kuluneiden mattojen sisältä. Teokset paljastavat pinnan alle kätketyt väriaarteet.

Moniosaiset teossarjat Väriruno ja Vastavoimat ovat syntyneet yhteistyössä Myyrmäen Vanhustenkeskuksen asukkaiden kanssa. Työpajassa vanhukset saivat toteuttaa väriympyröitä räsymatoista leikatuista suikaleista. Samalla muisteltiin kokemuksia räsyjen repimisestä, kudonnasta ja elämästä räsymattojen parissa. Usein räsymatto on kodin näyttävin värien tuoja. Toisaalta teoksissa on mukana myös niissä käytettyjen mattomateriaalien kutojien kädenjälki, sillä heidän punomansa värirytmit ovat osana pistemäistä nukkapintaa.

Taiteilija käy vuoropuhelua vanhusten toteuttamien väriympyröiden kanssa ja luo näistä kaksi väreilevää teossarjaa. Tavoitteena oli ylläpitää prosessissa samaa tekemisen riemua kuin räsymaton kutojalla raitojen kanssa leikkiessä. Väriraidat saivat kulkea melko intuitiivisesti eteenpäin toisiaan tunnustellen sävystä seuraavaan. Myös vanhusten työskentelyssä korostuivat vapaa nauttiminen väreistä ja käsillä tekemisestä. Teosten värit haastavat tutkimaan värien keskinäistä kommunikointia ja sävyjen leikkiä. Näennäiseen harmoniaan sisältyy yllätyksiä ja kontrastisiakin väripisteitä.

Näyttelyssä on mukana myös taiteilijan omia teoksia samasta materiaalista. Teoksissa leikitellään väreillä ja teosten pinnan kolmiulotteisuudella. Teokset ovat on kuin ryijymäisen nukkapinnan muodostamaa tekstiilimosaiikkia.

Näyttely avoinna 2.2.-31.3.2026
Aukioloajat: Ma-pe klo 8:00 – 18:30

”Oivallus ei tullut kuvatessa, vaan matkoilta otettuja kuvia katsoessa: miten paljon toistankaan yhdysvaltalaisen populaarikulttuurin kuvastoa.”

Näin sanoo valokuvaaja, vantaalainen kuvataiteilija Pasi Kostiainen. Hän on kuvannut paljon matkoillaan Yhdysvalloissa. Kuvissaan hän on huomannut toistavansa amerikkalaisista elokuvista, musiikkivideoista, levynkansista, mainoksista sekä yhdysvaltalaisesta kuvataiteesta tuttuja asioita.

Miten tehokasta Yhdysvaltain Soft Power onkaan ollut!

Onko se, miten kuvaaja näkee Yhdysvallat myös kurkotus kohti ”amerikkalaista unelmaa”? Missä määrin Hollywood ja koko tehokas amerikkalainen viihdeteollisuus on määritellyt myös suomalaista unelmaa vapaudesta, rakkaudesta, hauskanpidosta, sankaruudesta, menestyksestä… melkein mistä tahansa?

Mindscape America -näyttelyn kuvat on otettu vuosina 2016–2019. Ne olivat ensimmäistä kertaa esillä maalis–huhtikuussa 2020, juuri koronarajoitusten sulkiessa Postitalon Rajala Gallerian samalla, kun koko pandemia järkytti ihmisiä ja rajoitti elämää kaikkialla maailmassa.

Rinnakkaisnäyttelynä jo tuolloin oli esillä Moscow Underground, Pasi Kostiaisen ottamia kuvia Moskovan metrossa ja metroasemilla kesällä 2019 – siis ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Mustavalkoisissa kuvissa tuntuu pysähtyneen aika, mutta eivät ihmiset: Moskovan metro kuljettaa kansalaisia on yhteiskuntajärjestelmä mikä tahansa, on matkan evästeeksi tarjolla aatteellisia tai kaupallisia iskulauseita. Kesällä 2019 seinillä ei ollut kumpiakaan. Hiljaisissa matkaajissa oli kuitenkin joten suomalaiselle tuttua, samaistuttavaa alakuloa.

Kostiainen sanoo, että hänen katseeseensa kuvaajana on vaikuttanut niin Esa Pulliaisen johtaman Agents-yhtyeen musiikki kuin Aki Kaurismäen elokuvien visuaalinen maailmakin: molemmat ovat ehdottoman suomalaisia, mutta kummassakin on nähtävissä sekä amerikkalaisen populaarikulttuurin että slaavilaisen melankolian jälkiä.

”Suomalaisuudesta iso osa on amerikkalaisen populaarikulttuurin sekä slaavilaisen melankolian muovaamaa – halusimme sitä tai emme”, Kostiainen sanoo.

”Tämän pohtiminen tuntuu vielä ajankohtaisemmalta vuonna 2026 kuin näyttelyn valmistuessa 2020. Ristiriitaiselta, mutta ajankohtaiselta.”

Pasi Kostiainen on vantaalainen valokuvaaja, kuvataiteilija ja kuvajournalisti sekä kirjoittaja; toimittaja ja tietokirjailija.

Kostiainen on opiskellut Turun Taideakatemiassa, Turun AMK:ssa ja valmistunut valokuvaajaksi, kuvataiteilijaksi (AMK). Lisäksi hänellä on käsikirjoittajan koulutus.

Valokuvanäyttely Vantaan Galleria Gjutarsissa 8.–25.1.2026

Avajaiset 7.1.2026 klo 17–19

Lisätietoja:

pasikostiainen.com

Päistikkainen mummola on Heidi Wikströmin, Merja Turpeisen, Tuula Coxin ja Siiri Koposen yhteisnäyttely. Neljän naistaiteilijan ja samalla kahden äiti-tytärparin näyttely lähestyy tunteilla ladattua käsitettä, mummolaa, kunkin taiteilijan omien kokemusten kautta. Näyttelytilaan sisustetussa mummolassa on esillä mm. valokuvia, taidekirjoja, videoita, kollaaseja, veistoksia, sekä tietenkin peittomaja ja lamppumetsä! Näyttelyn esilläoloaikana järjestämme lisäksi useita sen teemoihin liittyviä tapahtumia ja työpajoja.

Meille mummola on paikka, johon liittyy voimakkaita tunteita, ja jonne muistoja, tosia tai kuvitteellisia, saattaa kertyä. Mummola voi olla myös asia, jota omassa kokemuspiirissä ei ollenkaan ole. Näyttelyssämme mummola muuttuu tilaksi, jossa sukupolvien välisiä suhteita tarkastellaan äiti-tytärparien limittyvien muistojen kautta. Siellä eri ikäisten, joskin hyvin lähellä toisiaan eläneiden ihmisten elämä ja tapa hahmottaa menneisyyttä ja sen suhdetta nykyisyyteen tulevat tutkituksi.

Kukin taiteilijoista on elänyt erilaisen lapsuuden, mikä tarjoaa samaistumiskohteita monenlaisille ja monenikäisille näyttelyvieraille. Kaikilla neljällä taiteilijalla on erilainen suhde materiaan, ja käyttämme teoksissamme keskenään hyvin erilaisia menetelmiä. Meitä yhdistää kuitenkin monialainen työskentely sekä kuvan että sanan parissa, ja palo tarkastella todellisuutta tarinan keinoin, sisäisen maailman kautta.

Päistikkaisen mummolan avajaiset ovat 26.11.2025 klo 17-20 - lämpimästi tervetuloa! Tiedossa ainakin tanssiesityksiä, runolukua, sekä Heidin ja Tuulan syksyllä 2025 perustaman Kapybara-kustannuksen uusimman kirjan esittely.

Näyttely on auki 27.11-14.12.25 Gjutarsin aukioloaikoina: ke 12-18, to-pe 11-17, ja la-su 12-16.

Näyttelyn sisustus on koottu kestävästi käytetyistä materiaaleista ja sen koontia on tukenut Avoin (www.avoin.org/). Näyttelyn suunnittelussa tai toteutuksessa ei ole käytetty tekoälyä.

Lisätietoa näyttelystä sekä tapahtumakalenteri löytyy täältä: www.kapybaratheartcollective.com/paistikkainen-mummola/

Taiteilijoista:

Kuvataiteilija ja runoilija Merja Turpeinen on tehnyt näyttelyyn paperiveistoksia ja kollaasin. Hän pohtii töissään aikaa, tarinallisuutta ja ylisukupolvisia kokemuksia, joille ei aina löydy sanoja.

Lisätietoa:
www.merjaturpeinen.myportfolio.com
www.instagram.com/t.merja
www.annetaanruno.fi

Hänen tyttärensä Siiri Koponen ammentaa teoksiinsa metsästä, kehomielestä, ja näkymättömien asioiden tuomisesta näkyväksi. Hänen taiteellinen työskentelynsä on viime aikoina keskittynyt tarkastelemaan leikin kokemusta ja sen rajoja valokuvan keinoin.

Lisätietoa:
https://skoponen.myportfolio.com

Heidi Wikström on videon ja valokuvan parissa työskentelevä kuvataiteilija ja runoilija, jota kiehtovat sadut ja todellisuuden ja kuvitelman raja-alue. Hän tuo näyttelyyn videoita ja valokuvia, yhdistäen teoksissaan myös runoa ja kuvaa.

Lisätietoa:

www.kapybaratheartcollective.com/heidi-wikstrom-about-me/

Hänen tyttärensä, monialainen taiteilija Tuula Cox (taiteilijanimeltään Esther Punny) jakaa aikansa Suomen ja New Yorkin kesken. Hän on sisustanut näyttelyyn oman lapsuutensa mielikuvitusmaailmoista ammentavan installaation, joissa yhdistyvät hänen ja Heidin tekemät taide-esineet.

Lisätietoa:
www.kapybaratheartcollective.com/tuula-cox-about-me/
www.instagram.com/esther_punny/
www.instagram.com/talo_house/

Näyttelyn on kuratoinut Vantaan taidemuseo Artsi ja se on koottu Vantaan taidemuseon kokoelmaan kuuluvista taideteoksista.

Näyttely on avoinna 21.11.2025-22.2.2026 Galleria K:ssa Tikkurilassa.

Näyttelyn taiteilijat:
Ilppo Alho, Göran Augustson, Viljami Heinonen, Sirpa Häkli, Hilda Kozári, Noomi Ljungdell, Kerttu Saali, Raili Tang, Reijo Viljanen