Kuka olet?
Olen kuva- ja korutaiteilija. Tyypillisenä kulttuurin sekatyöläisenä toimin erilaisissa yhteisöissä ja projekteissa sekä teen satunnaisia opetustöitä oman toiminimen kautta. Päivätyökseni toimin tällä hetkellä Helsingin kaupungilla sosiaalisen kuntoutuksen parissa, jonka turvin mahdollistan oman taiteellisen työskentelyn.
Olen valmistunut Lahden Taideinstituutista (AMK) kuvataiteilijaksi. Täydensin siellä osaamistani myös korutaiteen ja kuvataiteen erikoistumisopinnoilla. Aiemmin valmistuin puusepäksi (-89) ja muotoilijaksi (-92) Lahden Muotoiluinstituutista. Monialainen koulutus antaa hyvät valmiudet laajaan materiaalikirjoon ja monien tekniikoiden hyödyntämiseen taiteellisessa työskentelyssä.
Mikä inspiroi sinua taiteilijana?
Inspiroidun tavallisista, arkisista asioista: ihmisistä, esineistä, työvälineistä ja -tekniikoista, väreistä, tunnelmasta, tilasta, omasta ajasta ja ajatuksiin uppoutumisesta. Hiljaisuudesta. Asfaltista. Radiosta. Sattumista. Kaikenlaisesta kokeilemisesta. Linjaa ei ole.
Työskentelyprosessi on aina pieni matka omaan oloon, kuin leikkivällä lapsella, matka mieleen ja tunteisiin. Puupiirros tekniikkana tarjoaa meditatiivisen tilan, jossa voi järjestellä värien ja laattojen ohella ajatuksiaan. Pysähtyminen veistämisen äärelle pakottaa hiljentymään. Telan hento ritinä värissä kuljettaa mielen kohti muutoksia, muistoja, huolia ja odotuksia, vastuutakin.
Puupiirrokset ovat maalauksellisia uniikkivedoksia. Ne on vedostettu prässillä ja käsin luulusikalla hiertäen. Käsin vedostettu jälki näkyy liitumaisena piirroksena prässivedostusten välissä. Teos rakentuu useista harsomaisen ohuista värikerroksista, useista laatoista ja päällekkäisyyksistä, jotka luovat kuvaan utuisen, uneliaan tunnelman. Minua ei kiinnosta pitkien numeroitujen grafiikansarjojen vedostaminen. Olen työstänyt Kanssakulkijat- ja Muistomaisema -uniikkisarjoja eri tekniikoilla.
Kolmiulotteisuus on toinen intohimoni. Näiden teosten materiaalina käytän erilaista arkista esineistöä, kulttuurimme tuottamaa tavaraa, kaikenlaista sälää, joilla on tarina kerrottavanaan. Esinepohjaiset teokseni liikkuvat kuvataiteen ja kuvanveiston rajapinnoilla lainaten mittakaavansa korutaiteen kontekstista. Teokseni ovat useimmiten kantaaottavia objekteja. Työskentelyprosessin aikana huomioin myös kestävän kehityksen ja kierrätysideologian näkökulmia, jotka ovat minulle taiteellisen työskentelyn punainen lanka.
Mitä haluat kertoa taiteellasi? Mistä teosten aiheet syntyvät?
Yleisesti toivon, että taide herättäisi ajattelemaan. Tarjoaisi kokemuksen osallisuudesta yhteiseen maailmaan. Koskettaisi. Liikuttaisi edes jotain katsojan mielessä.
Minusta korutaide on kiinnostava yksityiskohta taiteen kentällä. Se ponnistaa yleensä pienestä mittakaavasta ja leikittelee vaihtelevilla ja epätodennäköisillä materiaalivalinnoilla. Vaikka etuliite -koru- perinteisessä mielessä viittaisikin käytettävyyteen niin korutaiteesta puhuttaessa se on toisarvoinen asia tai käyttäjän näkökulmasta usein vähintäänkin haasteellinen. Joskus koen etuliitteen käytön tarpeettomana, jopa epäselvyyttä aiheuttavana tekijänä.
En lähesty aihetta niinkään muotoilun näkökulmasta. Teokseni ovat ehkä lähempänä käsitetaidetta, pienoisveistoksia tai esinekoosteita. Tai sitten kaikkia niitä yhdessä. Korutaiteessa minua kiinnostaa edelleen mittakaavan suoma suhteellisen nopea reagointi mahdollisuus vaikkapa johonkin uutiseen, ikään kuin kommenttina tapahtuneeseen.
Ja ennen kaikkea rakastan esineitä. Niissä on kätkettyjä kertomuksia, tunteita, kulumia, ajallisia viitteitä elämästä. Niissä on kosketuksen jättämä jälki.
Mitä Vantaan taiteilijaseura merkitsee sinulle?
Vantaan taiteilijaseura on mukava ja rento yhteisö, johon hain jäseneksi melko pian muutettuamme Vantaalle. Minulle se on aina ollut kodikkaan oloinen paikka, johon olen tuntenut olleeni tervetullut. Olen tuntenut koko elämäni jonkinlaista toiseuden ja ulkopuolisuuden tunnetta suhteessa ympäröivään maailmaan, mutta tässä meidän seurassa kaikilla on jotenkin tilaa hengittää. Olla mukana.
Miten sinusta tuli taiteilija?
Sattumalta, mutta harkiten. Muotoilualan opiskelujeni jälkeen perustin oman toiminimen ja kiinnostuin kierrätysideologiasta. Taiteellisen ilmaisun välineeksi valikoitui aluksi korutaide, koska siihen liitettiin perinteisesti materiaaliin sidottuja kliseisiä arvokäsityksiä. Halusin provosoida niitä tekemällä koruja roskasta.
Myöhemmin kiinnostuin ”litteästä formaatista”, paperipohjaisesta taiteesta, grafiikasta, tussipiirroksesta ja kollaaseista.
Mikä on lempipaikkasi Vantaalla?
Se on tylsästi: omat ajatukset + mielentila = työhuone. Tällä hetkellä ehdin sinne liian harvoin, liian lyhyeksi aikaa, vaikka se onkin kodin yhteydessä Ylästössä.
Jaana Tuomisto, Kaikenlaisia sääntöjä, monotypia