Minulle taiteellinen työskentely on tapa ajatella käsillä. Työ etenee tekemisen, havaintojen ja materiaalien kautta. Ajatus ei synny ennen teosta vaan sen aikana, eikä tavoitteeni ole kuvittaa yksittäistä ajatusta, vaan antaa sen löytää oma muotonsa.

Olen kiinnostunut maan ja veden rajapinnasta, sillä siellä mikään ei ala tai pääty selvärajaisesti. Syntyminen, kasvaminen, kuluminen ja katoaminen eivät erotu toisistaan, vaan kuuluvat samaan jatkuvaan liikkeeseen. Muutos tapahtuu hitaasti ja jää siksi ehkä armolliseksi. Työskentelyni edetessä olen huomannut, etten enää tarkastele tätä ympäristöä ulkopuolelta, vaan sen tapa muuttua on vähitellen alkanut ohjata myös omaa ajatteluani.

Teokseni tuntuvat nousevan lihasmuistista tai ajatuksen häivähdyksistä. Osa muodoista palaa yhä uudelleen eri materiaaleissa ja mittakaavoissa. Ne saattavat tuntua tutuilta, vaikka niiden alkuperä jää avoimeksi. Minua kiinnostaa hetki, jolloin tunnistaminen muuttuu epävarmuudeksi.

Näyttely rakentuu teoksista, jotka eivät muodosta yhtä kertomusta, vaan jakavat saman ajattelun tavan. Minua kiinnostaa, miten vähäisetkin jäljet voivat kantaa mukanaan aikaa ja muistia ilman, että niiden alkuperää tarvitsee selittää.

Ehkä juuri siksi näyttelyn nimi on Epävarmuuden ehto. En ajattele epävarmuutta puutteena, vaan tilana, jossa jokin voi vielä muuttua.

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin keskiviikkona 5.8. klo 17-19!