Näyttely on jatkoa vuoden vaihteen Vaasan taidehallin studion kokonaisuudelle, tosin nyt täysin uusin Rozalian keramiikkaveistoksin. Kaksikymmentä ennen näkemätöntä teosta muodostavat neljä itseellistä kokonaisuutta: Gemma (Nuppu-sarja), Floridus (Kukoistava-sarja), Exótrōpos (Ulospäin suuntautuva -sarja) ja Affectus silvarum (Metsäsuhde). Täysin uudet työt ovat syntyneet Taiteen edistämiskeskuksen apurahan mahdollistamina loppukevään ja kesän aikana. Kari täydentää uunituoreella cactus-teoksella omaa kahden teossarjan kokonaisuuttaan (Maan alla on maan voima ja Maanpäälinen-sarja). Siinä missä Rozalian kolmiulotteiset veistokset pursuavat värejä moneen suuntaan, Karin valokuvateokset hakeutuvat tasoon ja avaavat kysymyksiä pinnan takana lymyävään todellisuuteen.

Ote päiväkirjasta (Rozalia): ”Mitä tapahtuu, kun puutarhuri päättää pitää viljelytauon palstallaan?Muistot ja intohimo kasvattamiseen edellisen kesän kukinnoista ja sadoista suuntaavat ulos, muuttuen ja saaden veistosten olomuodon: terrakotta- ja lasitettuina keramiikkateoksina.”

Muistiinpanoista (Kari): ”Uuden akustisen bändin myötä, jonka arkaainen tulkinta lähestyy maailmaa äärimmäisen pelkistyneenä, saa omatkin valokuvateokset, riisuttuna kaikesta krumeluurista, tuntumaan todellisilta ja maaläheisiltä.”

Tervetuloa avajaisiin torstaina 6.8. klo 17-19!

Kerran ne olivat ohjeita, kehoituksia ja varoituksia. Uskomuksia, jotka antoivat selityksiä luonnonilmiöille, sattumuksille ja suurille kysymyksille. Ajan saatossa osa niistä vaipui unohduksiin, kun taas toiset muistettiin vuosisadoista toiseen. Kertojien vaihtuessa kehittyi uusia versioita uusine merkityksineen ja lopulta nuo sanat saivat myös tänä päivänä tunnetut kirjalliset muotonsa.

Osasta näistä kertomuksista Pitkänen kertoo nyt pronssiveiston ja maalauksen kielellä. Näyttelyä on edeltänyt laaja perehtyminen muinaisuskon teksteihin, joista tutuimmat ovat vaikuttaneet kansalliseepoksemme Kalevalan syntyyn, kun taas toiset ovat yleisesti tuntemattomampia. Maalauksissa runsas kerroksellisuus yhdistyy temperan ja öljyvärin mahdollistamiin maalaustekniikoihin, kun taas veistosten ikiaikainen materiaali vie olemuksellaan menneeseen aikaan, aina kertomusten alkujuurille.

Kalle Pitkänen (s.1994) on Turun taideakatemiasta vuonna 2022 valmistunut taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hänen teoksissaan on usein nähtävissä muinainen, toisenlainen aika sekä ajan vääjäämätön kuluminen. Hän asuu Raisiossa ja työskentelee Raisiossa sekä Sipoossa.

Tervetuloa avajaisiin torstaina 6.8. klo 17-19!

Minulle taiteellinen työskentely on tapa ajatella käsillä. Työ etenee tekemisen, havaintojen ja materiaalien kautta. Ajatus ei synny ennen teosta vaan sen aikana, eikä tavoitteeni ole kuvittaa yksittäistä ajatusta, vaan antaa sen löytää oma muotonsa.

Olen kiinnostunut maan ja veden rajapinnasta, sillä siellä mikään ei ala tai pääty selvärajaisesti. Syntyminen, kasvaminen, kuluminen ja katoaminen eivät erotu toisistaan, vaan kuuluvat samaan jatkuvaan liikkeeseen. Muutos tapahtuu hitaasti ja jää siksi ehkä armolliseksi. Työskentelyni edetessä olen huomannut, etten enää tarkastele tätä ympäristöä ulkopuolelta, vaan sen tapa muuttua on vähitellen alkanut ohjata myös omaa ajatteluani.

Teokseni tuntuvat nousevan lihasmuistista tai ajatuksen häivähdyksistä. Osa muodoista palaa yhä uudelleen eri materiaaleissa ja mittakaavoissa. Ne saattavat tuntua tutuilta, vaikka niiden alkuperä jää avoimeksi. Minua kiinnostaa hetki, jolloin tunnistaminen muuttuu epävarmuudeksi.

Näyttely rakentuu teoksista, jotka eivät muodosta yhtä kertomusta, vaan jakavat saman ajattelun tavan. Minua kiinnostaa, miten vähäisetkin jäljet voivat kantaa mukanaan aikaa ja muistia ilman, että niiden alkuperää tarvitsee selittää.

Ehkä juuri siksi näyttelyn nimi on Epävarmuuden ehto. En ajattele epävarmuutta puutteena, vaan tilana, jossa jokin voi vielä muuttua.

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin keskiviikkona 5.8. klo 17-19!