Valokuvateokseni pohjautuvat ajatukseen alueista tai olosuhteista, joissa täsmällinen muuttuu epätäsmälliseksi, joissa epäjärjestys valtaa etenevästi alaa ja joissa arkitodellisuuden ja luontosuhteen välille muodostuu yhä suurempi epäsuhta. Kuvaan yhteiskunnan reuna-alueille kätkeytyvillä "unohdetuilla" alueilla, jotka ovat hetken tai ikuisuuksien ajan vapaasti muotoutuvan järjestyksen vallassa. Minua kiinnostavat niihin liittyvät erilaiset käynnissä olevat reaaliaikaiset ja historialliset muutosprosessit. Työskentelen usein intuitiivisesti itselleni oudoissa ympäristöissä ja kuvieni tausta-ajatukset saattavat kummuta vaikkapa paikallishistorian tutkimuksesta, semiotiikasta, elokuvien kuvastoista tai taiteellisen esittämisen traditioiden tarkastelusta.
---
Hans Viebrock (s.1962) on tamperelainen valokuvataiteilija, joka toteuttaa yhteiskunnan reuna-alueille sijoittuvia valokuvaprojekteja. Projektien kuvia hän on esitellyt n. 20 yksityisnäyttelyssa ja monissa yhteisnäyttelyissä ympäri Suomea. Vuodesta 2021 Viebrock on koostanut kuva-aineistostaan näyttelykokonaisuuksia nimellä Epätäsmällisiä alueita.

www.hansvie.com

Yhteistyössä taiteilijakolmikkoa kiehtoo erilaisten työskentelytapojen, teoksissa käytettyjen materiaalien ja teosten tilallinen vuoropuhelu.

Aino Favén käyttää tekniikkana akryylilevyille laminoitua silkkimaalausta. Ohut maalausväri käyttäytyy akvarellin tapaan luoden pintoihin utuisia ja läpikuultavia värisekoituksia. Väri on tärkeä myös teosten osana ja materiaalina. Eri sävyjä on saatu mm luonnon indigosta, kokenillista, syanotypiatekniikasta ja reaktio- sekä pigmenttiväreistä.

Tiina Karhu leikittelee, kokoaa ja koostaa arkisia esineitä rytmisiksi sommitelmiksi. Teosten materiaalina ovat mm. legopalikat, budovyöt ja vanhat leipälapiot. Jokaiseen näyttelyyn teokset saavat uuden muodon, ja ne puretaan näyttelyn päätyttyä. Näennäisen kepeästä lähestymistavasta huolimatta teoksissa ja niiden väriyhdistelmissä voi nähdä vuoropuhelua aikamme ongelmien ja haasteiden kanssa.

Anna Wilhelmus käyttää maalauksissaan useita eri materiaaleja ja tekniikoita hiilestä akryyliväreihin ja kollaaseihin. Hän pyrkii teoksissaan ilmaisemaan havaintojen ja kokemusten synnyttämiä olotiloja viivan, värien ja muotojen avulla. Tavoite on saada ne integroitumaan, ikään kuin ”soimaan oikein”.