Taiteilijoiden teoksissa keskiössä ovat värit, olivatpa ne suhteessa toisiinsa tai ympäröivään tilaan — väri muuntuu, eikä ole koskaan absoluuttinen. Onnistumisen tunne ja jaettu kokemus syntyy, kun värit alkavat soida yhteen ja teokset kertovat yhdessä enemmän kuin yksinään.
Yhteistyössä taiteilijakolmikkoa kiehtoo erilaisten työskentelytapojen, teoksissa käytettyjen materiaalien ja teosten tilallinen vuoropuhelu.
Aino Favén käyttää tekniikkana akryylilevyille laminoitua silkkimaalausta. Ohut maalausväri käyttäytyy akvarellin tapaan luoden pintoihin utuisia ja läpikuultavia värisekoituksia. Väri on tärkeä myös teosten osana ja materiaalina. Eri sävyjä on saatu mm luonnon indigosta, kokenillista, syanotypiatekniikasta ja reaktio- sekä pigmenttiväreistä.
Tiina Karhu leikittelee, kokoaa ja koostaa arkisia esineitä rytmisiksi sommitelmiksi. Teosten materiaalina ovat mm. legopalikat, budovyöt ja vanhat leipälapiot. Jokaiseen näyttelyyn teokset saavat uuden muodon, ja ne puretaan näyttelyn päätyttyä. Näennäisen kepeästä lähestymistavasta huolimatta teoksissa ja niiden väriyhdistelmissä voi nähdä vuoropuhelua aikamme ongelmien ja haasteiden kanssa.
Anna Wilhelmus käyttää maalauksissaan useita eri materiaaleja ja tekniikoita hiilestä akryyliväreihin ja kollaaseihin. Hän pyrkii teoksissaan ilmaisemaan havaintojen ja kokemusten synnyttämiä olotiloja viivan, värien ja muotojen avulla. Tavoite on saada ne integroitumaan, ikään kuin ”soimaan oikein”.