Somnium on teknisesti runsas kokonaisuus, jonka ytimessä on materiaalin pyristely kohti henkistä. Maalit, langat, foliot, kankaat, muoviesineet ja lasihelmet kasaantuvat suureksi puuksi, joka yrittää ulottua tähtiin. Ristiriita syntyy, kun jokin näin äärimmäisen materiaalinen haluaa kurottaa itsensä yli ja saavuttaa aineettomuuden.
Vesasen maalausinstallaatioissa pyöritään alhaisuudessa. Ne käsittelevät dehumansiointia inhimillisyydestään karkoitettujen myyttisten puoli-ihmisten kautta. Ytimessä on jatkuva pyristely kohti pyhää, ideaalia itseä kohti, sekä se, että todellisuudessa myös tämä tavoiteltu ja jumaloitu olomuoto on yhtälailla toiseutettu. Näin toimijuus löytyy nimenomaan kurotuksesta kohti täydellistä ja vuoroin sen repimisestä alas mutaan piehtaroimaan vihan ja himon sekaan. Maalauksissa korostuu luomisen ja tuhon syklisyys, sekä niihin liittyvä jatkuva purkautumisen partaalla oleva jännite.
Sobellin maalausten ja leikekirjan läpi kulkee juoni, jonka keskiössä on alkemiallinen leijona. Vihreä leijona syö auringon, ja muuttuu punaiseksi. Leijonan kanssa esiintyy tähdestä syntynyt, ei-materiaalinen, sininen hahmo. Toisin kuin Vesasen teoksissa, leijona ei pyri muuttumaan siniseksi hahmoksi, vaan ne pyrkivät tasavertaisesti toisiaan kohti. Sobellin teoksissa olennaista on näiden voimien lähentyminen ja kohtaaminen, sekä konflikti, rakkaus ja queer-teemat. Kolmas keskeinen hahmo on unennäkijä, joka toimii myös samalla tarinan kertojana. Unennäkijä on sekä leijonan sisäinen, että ulkoinen, itsenäinen entiteetti.
