Galleria K | Merja Kupari & Merja Nykänen | Yksi pieni puhallus | 4. – 27.2.2022

Galleria K:ssa avautuu helmikuussa kahden Vantaan taiteilijaseuran jäsenen, Merja Kuparin ja Merja Nykäsen, yhteisnäyttely gallerian alatasossa.

Meidän tulisi nyt hetkeksi pysähtyä ja surra. Olemme kohdanneet yksilön tasolla ja globaalisti suuren trauman ja meidän tulisi kollektiivisesti surra. Surra elämän voimattomuutta puolustaa itseään pieneltä virukselta. Surra poismenneitä, rakkaita. Haluamme pyhittää tämän näyttelytilan muistelemiseen ja myötäelämiseen. Hakemaan lohtua. Sillä elämä on vain - yksi pieni puhallus.

Merja Kupari

Minulle taide on jatkuvaa liikettä, etsimistä, muutosta, eteenpäin menoa, kohti tuntematonta. Se on kuin arvoituksen ratkaisemista maalauspohjalla. Ensin on väri, väriä, viivoja, joita hankaan, lisään, pyyhin, mutta aina niistä jää jälki. Se on välillä äärimmäisen vaikeaa. Jos se olisikin helppoa? Väri, viivat, muodot tuosta noin vain oikeille kohdilleen. Viitsisinkö sitä enää ... tehdä? Kun tunteista, erityisesti kipeistä, on lähes mahdoton puhua, minulle on helpointa käsitellä niitä maalausteni avulla. Etsin muotoa, väriä, viivaa tapahtumille, joita olen kokenut ja jotka on ollut ihan pakko piilottaa. Minulle luontaisin tapa maalata on akryyliväreillä kovalevylle. Ja hiilijälki luo siihen mukavan jännitteen.

Merja Nykänen

Lähestyn aina taidettani arvokeskeisestä näkökulmasta. Olen tutkinut taiteeni kautta ihmisen arvomaailmaa yli 20 vuoden ajan. Innostun erilaisista yhteiskunnan rajapinnoista, joissa syntyy hankausta ja ääritunteita. Pääasiassa teen tilataidetta. Teokseni ovat kolmiulotteisia paperimassasta tehtyjä veistoksia. Teokset ovat herkkiä, kooltaan vaihtelevia, 15 senttimetristä kahteen metriin ja töiden niminä on usein substantiivi, kuten velvollisuus, vastaanottavuus, luopuminen. Pyrin kiteyttämään elämän ja eletyn elämän kerroksellisuuden yksittäiseksi kolmiulotteiseksi objektiksi, jonka kautta kokija voi heijastaa omaa elettyä elämäänsä.

Näyttely Facebookissa

Merja Kupari, Yksi pieni puhallus, 2021, akryyli ja hiili

Merja Nykänen, Kunnes kuolema meidät erottaa, 2017. Kuva: Samuli Sivonen

 

Galleria K | Lotta Lemetti | Another Yesterday | 4. – 27.2.2022

Galleria K:ssa avautuu helmikuussa Lotta Lemetin valokuvista koostuva näyttely gallerian ylätasossa.

Näyttelyn teokset ovat saaneet inspiraationsa muinaisista suomalaisista traditioista ja kansanperinteestä, mutta tällä kertaa ne on tulkittu monikulttuuristen linssien läpi. Kekta tutkii kulttuurien sekoittumista ja kansallista identiteettiä aikana, jolloin ihmiset eivät enää ole maantieteellisten rajojen sitomia. Globalisaatio, sekä maahanmuuton ja matkailun yleisyys haastaa nykyihmisen harkitsemaan uudelleen käsityksiään kansallisesta ja kulttuurillisesta identiteetistä. Kalevalasta ja Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä tutut tarinat ja hahmot saavat uudenlaista ulottuvuutta ja samaistumispintaa, kun kuvien henkilöt edustavat koko ihmisyyden ja etnisyyden laajaa kirjoa.

Teokset syntyivät Lemetin oman identiteetin pohdiskelun tuloksena kun monien Yhdysvalloissa vietettyjen vuosien jälkeen oman kulttuurin ja ympäröivän maailman yhteen saattaminen tuntui tärkeältä. ”Mielestäni klassikot tarvitsevat uusia tulkintoja, tai muuten ne jäävät pelkäksi historian havinaksi, eivätkä ole enää mukana ajankohtaisessa keskustelussa. Haluan näillä teoksilla olla mukana rakentamassa laajempaa suomalaisuuden käsitettä ja representaatiota. Olemme jo kauan sitten jättäneet taakse ajan, jolloin Elovena-tyttökuvasto olisi kattava edustus suomalaisuudesta”, toteaa Lemetti.

Lotta Lemetti on asunut ja opiskellut valokuvataidetta Fulbright Finland stipendiaattina Yhdysvalloissa vuodesta 2015 lähtien. Hänen valokuvaprojektinsa Kekta voitti kansainvälisen Latitude Life APS valokuvakilpailun vuonna 2019. Valmistuttuaan valokuvataiteen kandidaatiksi vuonna 2018 hän alkoi työskennellä valokuvaaja Leila Fakourin studiolla Los Angelesissa, minkä aikana hän pääsi työstämään monia kansainvälisiä valokuvakampanjoita. Tällä hetkellä Lotta asuu ja työskentelee Indonesian ja Suomen välillä. Lotan valokuvia on ollut näyttelyissä New Yorkissa, Los Angelesissa, Italiassa, Belgiassa ja nyt ensimmäistä kertaa Suomessa. Projekti on rahoitettu osittain Vantaan kaupungin taiteilija-apurahan tuella.

Näyttely Facebookissa

Lemetti, The Color of My Footprints

Lotta Lemetti, The Color of My Footprints, 2020

 

 

Jussi Pirttiojan ja Pauliina Heiskasen maalauksia Galleria K:ssa

GALLERIA K | JUSSI PIRTTIOJA JA PAULIINA HEISKANEN | MEMENTOES FOVEA | 5. – 30.1. 2022

GALLERIA K | JUSSI PIRTTIOJA JA PAULIINA HEISKANEN | MEMENTOES FOVEA

Taiteilija luo oman kielensä, jonka kehittely lähtee liikkeelle sisäisistä vaatimuksista ja intuition kuuntelusta. Se löytää muotonsa orgaanisesti sattumien ja kokeilujen kautta, eikä etukäteen aseta rajoituksia sisällolle tai teemalle. Jäljellä on havaintojen henkilokohtaisuutta ja välitontä läsnäoloa.

Näyttely siirtyi alkuperäisestä ajankohdastaan vuodella koronan takia. Tuossa ajassa uudet kokemukset muokkasivat esillepanon uusiksi, puhumattakaan taiteellisissa hahmotuksissa tapahtuneesta kehityksestä. Siten monet näyttelyn teokset ovat eräänlaisia muistoesineitä edeltävästä ajattelusta, mutta pyrkien kohti kokonaisvaltaista eklektisistä aineksista muotonsa saavaa kokonaisnäkemystä, taiteilijoiden yhteisellä tyohuoneellaan käymän dialogin myotävaikutuksella.

Pirttioja (s.1988) ja Heiskanen (s.1995) ovat valmistuneet Saimaan ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijoiksi vuosina 2016 ja 2018. Nykyään he tyoskentelevät Lappeenrannassa, ja ovat järjestäneet lukuisia näyttelyitä eri puolilla Suomea. Mementoes Fovea on heidän ensimmäinen yhteinen näyttelynsä.

Tyoskentelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto.

Jussi Pirttioja
Näen maalausteni elementit, myos ihmishahmot, yhtenä kirjavana massana jota voin vapaasti liikutella, muovailla ja valaista eri tavoin kuvitteellisessa kolmiulotteisessa tilassa. Sommitelmien graafista runsautta tasapainottaa roska-asetelmien pysähtynyt tunnelma: Jäte edustaa hyodyttomyydessään arvoa esteettisen alkemian kautta. Arvon luonti alkaa esteettisistä lähtokohdista, jotka ylittävät luonnollisen utilitarismin: historia todistaa symbolisten arvojen nostamisen selviytymisvaiston yläpuolelle kollektiivisessa ulottuvuudessa. Kuva voi toimia ikkunana joka kokoaa kaikki aistihavaintojen ronsyt ja ylijäämän yhdeksi välähdysmäiseksi oivallukseksi. Teoksiani yhdistäväksi tekijäksi tuntuu yhä uudestaan muodostuvan hajoamisen ja rappeutumisen tematiikka niin tekniikassa kuin aihevalinnoissakin.

Pauliina Heiskanen
Paperinpalat, kasvot, harmaa taivas ja rantavedestä nostettu likainen tuulihyrrä – objektien rytmittely. Seuraan kuumeisesti tunnetta, joten polttavan energian hamuaminen kiehtoo. Siinä tekemisen jatkaminen on päämäärä. Yltäkylläinen ja tiheä sommitelma kietoutuu värin kanssa yhteen, ja luo tilaa soljuvalle kokonaisuudelle. En halua tarinaa – asiallinen tulkinta ei ole merkityksellistä, yksilon mielikuvitus vielä vähemmän.

Tervetuloa Galleria K:hon!

Galleria K
Asematie 7
01300 Vantaa

Avoinna
keskiviikko 12-18
torstai-perjantai 11-17
lauantai-sunnuntai 12-16

Noudatamme viranomaisten määräyksiä ja ohjeita COVID 19 -tilanteeseen liittyen  ja edellytämme vierailtamme koronapassin galleriassa.

Taidemyyjäiset Gjutars

Taidemyyjäiset | Taiteilijatalo Gjutars | 27.-28.11.2021

TAITEILIJATALO GJUTARS | TAIDEMYYJÄISET |  VTS

Taidemyyjäiset, joulumyyjäiset, Vantaa

Tervetuloa tekemään löytöjä ja nauttimaan vanhan Kuninkaalan miljööstä Taiteilijatalo Gjutarsiin. Mukana Vantaan taiteilijaseuran taiteilijoita. Teokset saa heti mukaan, joten ne ovat oiva lahja jouluksi tai itselle.

27.-28.11.2021
klo 12-18

Taiteilijatalo Gjutars
Vanha Kuninkaalantie 6, Vantaa

EGS, SS Stockholm from Gothenburg to New York City, March 1920, 2016

GALLERIA K | VANTAAN TAIDEMUSEON KOKOELMASTA | EN NÄE METSÄÄ PUILTA | 16.10-31.12.2021

GALLERIA K | EN NÄE METSÄÄ PUILTA | VANTAAN TAIDEMUSEON KOKOELMASTA
16.10.-31.12.2021

”En näe metsää puilta” -näyttely on koottu Vantaan taidemuseon kokoelmasta ja kutsuttuna taiteilijana on Tuuli Helve. Näyttelyssä on teoksia Vantaan taidemuseon kokoelmasta seuraavilta taiteilijoilta: EGS, Pentti Kaskipuro, Hilda Kozári, Kristian Krokfors, Tapani Mikkonen, Kimmo Pyykkö ja Outi Turpeinen. Vantaan taidemuseolle on lahjoitettu professori ja kasvitieteilijä Martti Markkulan (1926-2004) keräämä kokoelma Suomen Mitalitaiteen Killan vuosimitaleista(1974-2004) ja kokoelma on nyt ensimmäistä kertaa esillä.  Näyttelyn on kuratoinut Vantaan taidemuseon julkisen taiteen kuraattori Anne Kaarna-Suomi.

”Joissakin lähes yliluonnollisissa sieluntiloissa ihmisen silmien alla avautuva näkymä paljastaa koko elämän syvyyden – oli näkymä kuinka arkipäiväinen tahansa” kirjoittaa ranskalainen runoilija ja taidekriitikko Charles Baudelaire päiväkirjassaan. Näyttelyn kokoaja haltioituu Baudelairen sanoin taideteoksista, mutta peilaa kuvastoja aikalaisviitekehyksestä. 

Vantaan taidemuseon kokoelmassa on kolme kuvanveistäjä Kimmo Pyykön veistosta. Kimmo Pyykön lapsuuden ja nuoruuden maisemaksi piirtyi Kangasalan Korvenperässä Haralanharjun näkötornista taivaanrantaan asti avautuva idyllisten peltojen, järvien ja metsien kuva, jota Pyykkö ”on aina kantanut puserossaan. Suomen kansallisessa maisemakuvastossa tämä maisemakohde kajahtaa ilmoille ”Kesäpäivä Kangasalla” -lauluna. Näyttelyssä Syksy (1974) ja Ystävykset (1974) -veistokset jatkavat näyttelytilassa taiteilijan sisältä päin nähtyä kuvaa ja maaseudun muutoksen narratiivia. Linnut ovat protagonisteja ja pakolaisia kaikilla mantereillaKimmo Pyykkö nosti esille luonnon tasapainon häiriintymisen, nälänhädän ja väestönkasvun, mutta jätti pohdinnan ja ratkaisun katsojalle. Ihmiskunta on saanut paljon aikaan: maanviljelysmaisemien kato, perinteisten pesäpaikkojen kato, lintukato, luontokato, ilmastokriisi, luonnon hätätila jne. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Pyykön grafiitinharmaat ja konkreettisesti painavat veistokset rinnastuvat Tuuli Helven hauraisiin paperipohjaisiin teoksiin. ”Vaja, aitta, lato -kokoelmat III” -installaatiossa kuvastot ovat kuin hiljakseen katoavia kangastuksia horisontissa. Pyykköä siteeraten moni maalta kaupunkiin muuttanut tai rakennussuojelua vaaliva ”on aina kantanut puserossaan” näitä arkisia rakennuksia.

Vieraiden kulttuurien representaatiot ovat länsimaisissa museoissa varsin yleisiä. Outi Turpeisen teosten lähtökohdat pohjautuvat brittiläisen imperiumin, kolonialismin ja intialaisen kulttuurin yhteen saattamiseen 1600-luvulla. Carl von Linnén 1700-luvulla kehittämän systemaattisen luokittelujärjestelmän taustalla oli halu määritellä totuus sekä halu ymmärtää luontoa. Outi Turpeinen käsitteleekin teoksissaan fiktiivistä väittämää, joka kyseenalaistaa museoiden asemaa totuuden kertojana. Linnén luokittelujärjestelmä pyyhki pois visualisuudesta rituaalisuuteen pohjautuvan esitystavan. Outi Turpeinen on jättänyt kuvitteellisissa 1800-luvun kokoelmainstallaatioissa vihjeitä lukijan ja katsojan omille oivalluksille, mutta paljastettakoon, että luonnontieteelliset erikoisuudet ja kolonialistiset esineet olivat Lady Helen Maryn mielenkiinnon kohteina. Tuuli Helve on hyönteistutkijan tarkkuudella koostanut Perhoset-teoksen. Siivekkäät mustavalkoiset figuurit on luokiteltu, järjestetty ja lävistetty hyönteisneuloin viitteelliseksi kokoelmaksi, joka ottaa haltuun tilan. Helve jättää pohdinnan ja ratkaisun katsojalle.

Näyttelyyn on kuratoitu mitaleja professori ja kasvitieteilijä Martti Markkulan (1926–2004) Suomen mitalitaiteen Killan vuosimitaleista keräämästä kokoelmasta (1974–2004), jonka Martti Markkulan perikunta lahjoitti Vantaan taidemuseolle. Martti Markkula vaikutti merkittävästi mm. ympäristönsuojeluun ja hän oli perustamassa useita luontoon, ympäristöön ja luonnonsuojeluun liittyviä järjestöjä. Hänen puolisonsa apulaiskaupunginjohtaja, FL Ritva Markkula (1931–2021) vaikutti toiminnallaan merkittävästi mm. Vantaan kaupungin taidekokoelman kartuttamiseen ja julkisen taiteen ns. prosenttiperiaatteeseen.

Tervetuloa!

Galleria K  | Asematie 7  | 01300 Vantaa
Vantaan taidemuseo Artsin ja Vantaan taiteilijaseuran yhteinen taiteen tila

Avoinna
keskiviikko 12-18
torstai-perjantai 11-17
lauantai-sunnuntai 12-16

EGS, SS Stockholm from Gothenburg to New York City, March 1920, 2016

Paula Holopainen, maalauksia, Galleria Gjutars

GALLERIA GJUTARS | PAULA HOLOPAINEN | MAALAUKSIA | 15.-20.10 ja 23.-24-10.2021

GALLERIA GJUTARS | PAULA HOLOPAINEN | MAALAUKSIA
15.-20.10 ja 23.-24.10.2021

Taiteilijatalo Gjutarsissa on nyt tarjolla harvinaista väriloistoa, kun Paula Holopaisen maalaukset saavat täydennystä pihamaan vaahteranlehtien  väreistä.

Paula Holopaisen Egypti- ja Rooma-sarjan maalauksia on esillä 15.-20.10 ja 23.-24-10.
Tervetuloa Gjutarsiin!

TAITEILIJATALO GJUTARS

Vanha Kuninkaatie 6
Tikkurila, Vantaa
Avoinna klo 12-17

Taidenäyttely Gjutars

GALLERIA GJUTARS | JÄRVENPÄÄN TAIDESEURAN TAIDENÄYTTELY | 8.9. – 24.9.2021

GJUTARS | JÄRVENPÄÄN TAIDESEURAN TAIDENÄYTTELY | 8.9. – 24.9.2021

Järvenpään taideseura on esillä Taiteilijatalo Gjutarsissa 8.-24.9.2021. Näyttely on vaihto ja vastavuoroisesti Vantaan taiteilijaseuran näyttely järjestetään Järvenpään taidetalolla 7.-26.9.2021.

Lämpimästi tervetuloa avajaisiin Gjutarsiin keskiviikkona 8.9. klo 17-19!

Järvenpään Taideseurasta mukana: Erik Laureus, Annukka Määttänen, Marja Rosti, Päivi Kukkasniemi, Outi Mietala, Carita Nissinen, Tiina Latva, Sirkka-Liisa Kaila, Heli Mäkitalo, Sinikka Ustinov-Jones, Hannele Rekola, Marjo Poijärvi, Irina Nyyssönen, Annele Lahti, Elisa Pesonen

TAIDETALO GJUTARS
Vanha Kuninkaalantie 6, Vantaa

Avoinna: ke 12-18, to-pe 11-17, la-su 12-16

TERVETULOA!

Syksyn satoa näyttely

JÄRVENPÄÄN TAIDETALO | SYKSYN SATOA | 7.9. – 26.9.2021

JÄRVENPÄÄN TAIDETALO | SYKSYN SATOA | 7.9. – 26.9.2021

Syksyn Satoa -näyttelyssä Järvenpään taidetalolla on mukana 14 Vantaan taiteilijaseuran jäsentä. Näyttely on vaihto Järvenpään taideseuran kanssa ja järvenpääläisten taidetta on vastavuoroisesti esillä Taiteilijatalo Gjutarsissa Vantaalla.

Näyttelyn taiteilijat ovat:
Albert Adel
Anna Semerdjiev
Anne Kauppila
Anu Eskelin
Carita Nissinen
François Blosseville
Hannu Sillanpää
Kati Leskinen
Maija Helin-Åvall
Merja Kupari
Paula Pitkänen
Raija Rastas
Riikka-Liina Martiskainen
Tarja Polari

Tervetuloa!

JÄRVENPÄÄN TAIDETALO
Myllytie 13 A, Järvenpää
7.9. – 26.9.2021

Näyttely on avoinna ti-pe 14-18, la-su 11-15

Kuvan teos: Anna Semerdjiev “MÄ MEEN NYT”, 2019 öljyväri kankaalle 81cm x 65cm

GALLERIA K | ARTO VÄISÄNEN | YLIVIIVATUT | 9.9. – 3.10.2021

ARTO VÄISÄNEN | YLIVIIVATUT | 9.9. – 3.10.2021

Näyttely koostuu erikokoisista piirustuksista. Materiaalina on hiili, tussi, lyijykynä ja erilaiset väriliidut.

Yliviivaus merkitsee poistettavaa kohtaa tekstissä, jonkinasteista hylkäämistä, niin ideassa kuin jo toteutumassa olevassa projektissa. Päätökset voivat perustua matemaattiseen järkeilyyn kustannuksista tai pelkästään tunteeseen, että tätä en halua. Se voi olla myös purkutuomio rakennukselle tai blokkaus sosiaalisessa mediassa. Yliviivaamista on internetaktivismin muoto cancel-kulttuuri, jonka tavoitteena on eristää ’vääriä’ mielipiteitä esittävä ihminen sosiaalisesta piiristään, asettaa hänet boikottiin tai saada menettämään työpaikkansa.

Kuvaan monenlaisia ihmisiä, en pelkästään turpiinsa saaneita ihmispoloja, joskin usein lopputulemana näin voisi olettaa. Piirtäminen on mitä suurimmassa määrin valintoja, jotka tulee tehtyä siinä hetkessä, missä kynä tekee matkaansa paperilla. Kun muodostunut viivasto tai hahmo ei puhuttele, päätös on luonnollisesti ylipiirtää se kohta toisenlaiseksi. Uudelleen piirretystä hahmosta mustan hiilen alla jää leijumaan aavistus hylätystä ihmisestä. Ikään kuin piirtämisprosessi itsessään kuvaisi sosiaalista vuorovaikutusta ja kerrostumia.

Näyttely on avoinna ke 12-18, to-pe 11-17 la-su 12-16.

Hannu Sillanpään näyttely, Galleria K

GALLERIA K | HANNU SILLANPÄÄ | HAVAINTOJEN PÄIVÄKIRJA | 13.8.-5.9.2021

GALLERIA K | HANNU SILLANPÄÄ | HAVAINTOJEN PÄIVÄKIRJA | 13.8.-5.9.2021

“Havaintojen päiväkirjassa maalausaiheitani ovat ilo ja kauneus. Katsojan mielialan kohottaminen on Havaintojen päiväkirjan tavoite. Toivon että maalaamisen ilo välittyy, kun sivellin kohoaa ylös korkealle. Se että maalaan paljon oranssilla johtunee suomalaisista vuodenajoista, kun osaa vuotta hallitsee pimeys, valoisan ja lämpimän värin kaipuu on suuri. Lähempänä valon alkulähdettä ohut yläilma antaa väreille oman ilmeen.

Kaikilla on tietyt värit, joita suosivat. Aiemmin nähtyjä värejä ei pysty kuitenkaan palauttamaan mieleensä täsmälleen samansävyisinä. Värit ovat näin ollen henkilökohtaista fantasiaa. Absoluuttista värisilmää ei liene, toisin kuin joillakin muusikoilla on absoluuttinen sävelkorva.

Abstraktiota lähellä olevat ”maisemani” ovat mielikuvitusta, niin kuin kaiken taiteen sisältö lopulta on. Vaikka käytän sekä kylmiä että lämpimiä sävyjä, on yleisvaikutelma positiivinen. Valo voittaa aina.”