Röngän työskentely on muuttunut aiempaa hitaammaksi ja pohdiskelevammaksi. Maalauksista monia on tehty useiden vuosien aikana. Katsoessaan maalausta Rönkä miettii, saisiko siitä kiinnostavamman tai rikkaamman lisäämällä uuden muodon tai värikerroksen edellisen päälle. Lopulta eteen tulee piste, jolloin maalaus vaikuttaa valmiilta. Ja sitten kuitenkin jonkin ajan kuluttua tulee halu tehdä lisää ja maalausmatka jatkuu taas.

Antti Rönkä (s.1973 Helsinki) on taidemaalari, joka valmistui kuvataiteilijaksi Imatran taideoppilaitoksesta 1998. Valmistumisen jälkeen hän on järjestänyt 24 yksityisnäyttelyä ja osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin. Antti Rönkä asuu ja työskentelee Kuopiossa.

Näyttelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Näyttely on jonkinlainen pakomatka todellisuudesta. Päivi Kukkasniemi on halunnut maalaamalla
luoda hattaranpunaisen unelmakuplan. Maalaukset ovat kuin rukouksia, viime syksynä
Kukkasniemen kodin vieressä oli joka torstai valtava ruokajakojono, ihmisiä oli kuin festareilla.
Todellisuuden ahdistaessa Kukkasniemi alkoi maalata kukkia, jotka mielletään monesti
näennäisen ilon symboleiksi. Ensimmäiset kukat olivat rukouskukkia, myöhemmin ne muuttuivat
toivonkukiksi. Ahdistus ei ratko ongelmia, mutta ne on helpompi ratkoa korkeammissa
energioissa.

Kukkasniemen maalausten kieli on ollut väri ja sattumallinen maalausjälki, tähän näyttelyyn hän on
lisännyt vähän esittävyyttäkin, jotta maalaaminen pysyisi virkeänä eikä kangistuisi maneereihin.
Päivi Kukkasniemi on syntynyt Helsingissä 1974, ja asuu ja työskentelee Järvenpäässä. Hän on valmistunut Vapaasta Taidekoulusta 2006 ja Lahden taideinstituutista 2014. Hän
on maalannut näyttelyitä aktiivisesti yli 20 vuoden ajan. Kukkasniemen maalauksia löytyykin
useista kodeista ja kokoelmista.

Rytkölä:

Abstrahoitujen sommitelmien leikki kiehtoo minua. Se miten pienestä ja yksinkertaisesta voi rakentaa näyttävän kokonaisuuden, hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Työskennellessäni tutkin mitä saan aikaiseksi yhdistäessäni rohkeitavärejä ja geometrisia perusmuotoja. Ne kuvittavat ajatuksiani palikkarakennelmien tavoin. Kokoan palasia yhteen, kunnes ne toimivat asetelmana. Teokseni saavat inspiraationsa usein muistoista, joihin lapsuuden unelmat ja mielikuvitus sekoittuvat.

Tietokone on luonnollinen työvälineeni. Sen avulla kaikki on mahdollista, varsinkin tarkka työstäminen. Toisinaan lisään kompositioihin myös käsin tehtyjä pintoja kerroksellisuutta tuomaan.

Olen vantaalainen graafinen suunnittelija, kuvittaja ja taidegraafikko (s.1984). Valmistuin Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitokselta vuonna 2013. Osan opinnoistani suoritin Queensland College of Artsissa, Australiassa.

Korppi:

Lasitaiteilija Saara Korpin lasiteoksia on esillä Galleria K:ssa Vantaalla ajalla 4. -27.7.2025. Kokoelma sukeltaa nimensä mukaisesti värien ja muotojen leikkiin.

Näyttely koostuu kahdesta mallistosta, joille yhteistä on uudet lasinpuhallustekniikat sekä leikkisyys. Choice-malliston esineet ovat maljakoita, jotka yllättävät muotoillullaan. Niiden yläosassa on rei-itetty putkilolevy, joista kunkin aukon läpi voi asettaa kukan. Toisen lasimalliston Bubble esineet sisältävät toisistaan erottuvia värikkäitä kuplia.

Saara Korppi tunnetaan lasiesineistä, jotka näyttävät mielenkiintoiselta kaikista suunnista katsottuna. Niissä heijastuu luonnon elementeistä kuten erilaisista värillisistä kristalleista, timanteista ja muista kivistä sekä erityisesti vedestä sen eri olomuodoissa ammennettu inspiraatio. Teokset ovat leikkimielisiä ja tuovat mieleen kevään, jolloin jää on osittain sulanut ja tekee veteen erilaisia pallomaisia muodostelmia. Värit muistuttavat vuodenajan raikkaudesta.

Saara Korppi on 39-vuotias palkittu vantaalainen lasinpuhaltaja ja -muotoilija. Korpin 30s -sarjan lasiesineet ovat voittaneet kaksi kertaa hopeaa kansainvälisestä Italialaisesta A' Design Award and Competition -kilpailusta.

I started working with textiles in the fall of 2022. At that time, blackouts were in Ukraine. We set out for 4-5 hours on dark fall evenings without electricity. My anxiety was off the charts, and my emotional state was heavy. Fine hand embroidery and painstaking work helped me regain my mental balance.

So began my escape from nightmarish reality into the world of dreams and illusions. The sensual and delicate creatures of my fictional worlds are a way of escaping from the daily reality that permeates my soul and body with pain and despair. Existential loneliness from which it is useless to hide, the emptiness that burns out everything alive in the heart. I go to this imaginary world of a dystopian future, where there are no people and the boundless oceans are inhabited by creatures of bizarre nature.

The erotic tenseness of their poses is combined with a subtle, physiologically defenseless sensuality; trap plants conceal aggressive expression and predatory nature. 

Thus, the magical melancholy of the garden of childhood fantasies, replaced by reflections on ontological foundations, is revealed in a dark perspective filled with mystical and horrible ghosts. But can escape be salvation if there is no escape from oneself? Vain hopes, and the mask of supposed optimism is an illusion of protection that turns one into a blind man. It is impossible to see that the false path of escape leads to a toxic wasteland into the darkness, where all life dies, where the poisoned, scorched earth consumes the last skeletons of civilization.

Eva Alvor (Olena Myrnychenko) is an artist who lives and works in Zaporizhzhia. She produces acrylic paintings, graphic works in charcoal, textile pieces, embroidery, theatre costumes and site-specific installations. In 2006 she graduated with distinction from the faculty of design at Khmelnytskyi National University. She has worked as a designer at an advertising agency, a 2D graphic artist in the gaming industry in Kyiv and a botanical illustrator. In 2019 she began working on contemporary art projects.

Eva has participated in numerous exhibitions and artists’ residencies, both in Ukraine and abroad. Her work can be found in private collections in Ukraine, Poland, Estonia, the US, Slovenia, Czechia and Germany. Since 2024 she has been collaborating on the project ‘Voices of the Invisible: Art, Marginalisation and Political Resistance in a Socioeconomic Context’, which is supported by the Karlsruhe Institute of Technology in Berlin.

Eva Alvor on Instagram: https://www.instagram.com/eva.alvor/

Valokuvataiteilja Kasper Dalkarl (1991, Helsinki) tutkii taiteessaan syvää äidin ja pojan välistä suhdetta. Taidehistoriassa on harvoin kuvattu aikuista poikaa vanhenevan äitinsä kanssa. Tavallista on sen sijaan ollut idyllinen kuvaus nuorista äideistä pienten lasten kanssa tai kontrastina kuvaus hyvin vanhoista äideistä.

Valokuva- ja taidehistoriassa on tavallisemmin korostettu ’isä-poika’ tai ’äiti-tytär’ suhteita, mutta ’äiti-poika’ suhdetta on kuvattu harvemmin. Tämä projekti on Kasper Dalkarlin ja hänen äitinsä Åsa Dalkarl-Gustavssonin yhteistyö. Kuvat on otettu paikoissa ja elementtien yhteydessä, joilla on heille kummallekin henkilökohtainen merkitys. Vesi on toistuva symboli, joka voi merkitä monia asioita: elämää, kuolemaa ja jälleensyntymää.

--

Viimeisten vuosien aikana valokuvataiteilija Lars Rebers (s. 1961, Loviisa) on työskennellyt Pyhiinvaellus-projektin parissa. Vaellus ulottuu Pernajasta Turkuun, ja hän on kulkenut fyysisen ja henkisen maailman välimaastossa, kamera kädessä. Kävelemällä ja fyysisesti ponnistamalla vahvistuu henkinen puoli, ja ajatukset taivaan ja maan välillä virtaavat sulavammin ja monimutkaisemmin.

Tämä projekti, Viimeinen tapaaminen; matka isän haudalle, on pieni sivupolku, lyhyt matka Saksaan, jossa Rebersin isä lepää muistolehdossa, Ruhewaldissa. Isä kuoli äkillisesti elokuussa 2022, eikä Rebersiä suotu osallistumista hautajaisiin.

Tervetuloa avajaisiin perjantaina 2.5. klo 17-18!