Kaiken kaikkiaan 15 iältään 16-19 vuotiasta nuorta taideopiskelijaa on tullut opinnoissaan siihen vaiheeseen, että osallistuvat lopputyönäyttelyyn. Lopputyö on itsenäisesti suunniteltu ja toteutettu kokonaisuus, joka ilmentää tekijänsä taiteellisia vahvuuksia ja ilmaisuvoimaa. Valmiit lopputyöt esitellään toukokuussa koulun järjestämässä lopputyönäyttelyssä. Jo kolmannen kerran peräkkäin olemme saaneet lopputyönäyttelymme käyttöön Galleria K:n.

Lopputyönäyttelyn nimeksi nuoret taiteilijat päättivät MENNEISYYS NYKYISYYS TULEVAISUUS, koska nämä kaikki ovat teemoja, joita teoksissa esiintyy. Tekijät käsittelevät teoksissaan taidehistoriaa omasta näkökulmastaan ja uudelleen tulkiten, omia tämänhetkisiä tuntojaan ja elämäntilanteitaan ja luovatpa katseen sinne tulevaisuuteenkin. Teoksista näkee paitsi nuorten taiteilijoiden myös Vantaan kuvataidekoulun opetustarjonnan monipuolisuuden. Esillä on tälläkin kertaa monilla eri tavoilla toteutettua taidetta: on mediataidetta, videota, sarjakuvaa, maalauksia eri tekniikoilla, keramiikkaa ja niin edelleen.

I am inspired by landscapes, and weather conditions, encircle passages of time: The times of day, the change of seasons, the tides of the oceans, the movement of planets, the heartbeat of our existence. The rhythm of everyday objects and abstract phenomenons, measuring space and describing the emptiness. They have a life of their own, continuously creating new implications by reinventing themselves and reconnecting with one another.

Metaphysical landscapes - that transcend literal representation, blending natural scenery with spirituality, or philosophical inquiry.  Feature dreamlike, symbolic, or intensely  environments, meant to evoke deep emotional or spiritual reflection on humanity's connection to nature and the cosmos.

Tervetuloa avajaisiin keskiviikkona 22.4. klo 17-19!

”Projektia maalatessani tein mielenkiintoisen havainnon suhteestani silmiin ja katseisiin. Huomasin, että vaikka silmät kiehtovat minua oikeassa elämässä - maalaan ne teosteni hahmoille useimmiten kiinni. Tämä tapahtuu alitajuisena päätöksenä prosessini edetessä. Toisaalta voin maalata ne myös häilyviksi vihjeiksi, tai todella tummiksi – lähes avaruudellisiksi tiloiksi. Mistä tämä kertoo? Tarjoanko katsojalle täten enemmän tulkinnanvaraa teokseen, vai kuvittelenko olevan katseilta piilossa?”

Saarinen on Vapaasta Taidekoulusta vuonna 2020 valmistunut, Espoossa asuva sekä työskentelevä taidemaalari (s.1989 Kauhajoella). Hän tutkii väreilevissä, rytmikkäissä teoksissaan liikettä ja muutosta, sekä aikaan sidottuja elämän syklejä ihmisessä ja luonnossa. Saarinen ammentaa teoksissaan tyypillisen orgaanisen tunnelman lukuisista maalikerroksista, viivallisuudesta sekä teoksiin piilottamistaan hitaasti avautuvista elementeistä.

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin keskiviikkona 29.4. klo 17-19!

Sekä suomalaisten että itävaltalaisten osallistujiemme taiteelliset tuotokset olivat jo esillä art bv Berchtoldvillassa Salzburgissa marras- ja joulukuussa 2025 teemalla Mosaics of Networks.Vaihtohankkeemme tavoitteena on sekä vahvistaa kestävästi Itävallan ja Suomen välistä taiteellista vuoropuhelua että edistää olemassa olevia yhteyksiä ja luoda uusia.

Mosaics of Networks on näyttelymme yhteinen teema. Aivan kuten mosaiikki ei koskaan koostu yhdestä kappaleesta, verkosto saa elinvoimansa osiensa monimuotoisuudesta ja niiden leikkauspisteistä – verkoston yksittäiset osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Juuri tätä keskinäistä vuorovaikutusta nostimme näyttelyssämme esiin: konsepti oli kutsu taiteilijoillemme tulkita taideteoksiaan paitsi itsenäisinä erillisinä objekteina, myös osina dynaamista kudosta. Näin verkkoja heitettiin, vastineita löydettiin ja osia liimattiin yhteen. Kietoutumia ja erilaisia näkökulmia havaittiin ja visualisoitiin. Näkökulmiemme moninaisuudesta ja yhteydestä ammennetusta voimasta syntyi uusi, suuri ja elävä kokonaisuus.

Sisäinen myllerrys saa meidät pois raiteiltamme: syrjäpoluille, kaatuilemaan, törmäyskurssille muiden kanssa tai kiertämään kehää. Ihmistä viedään.

Savun hälvettyä voidaan tarkastella mitä jäi jäljelle. Tehty on mitä mieli tekee ja kärsimme seuraukset. On painittu näkyvien ja näkymättömien ongelmien kanssa, tehty välillä läpimurtoja ja kierrytty taas umpisolmuun. Kaiken poukkoilun lomassa on tehty myös ihan oikeita löytöjä.

Tervetuloa avajaisiin 1.4.2026 klo 17-19!

Valokuvateokseni pohjautuvat ajatukseen alueista tai olosuhteista, joissa täsmällinen muuttuu epätäsmälliseksi, joissa epäjärjestys valtaa etenevästi alaa ja joissa arkitodellisuuden ja luontosuhteen välille muodostuu yhä suurempi epäsuhta. Kuvaan yhteiskunnan reuna-alueille kätkeytyvillä "unohdetuilla" alueilla, jotka ovat hetken tai ikuisuuksien ajan vapaasti muotoutuvan järjestyksen vallassa. Minua kiinnostavat niihin liittyvät erilaiset käynnissä olevat reaaliaikaiset ja historialliset muutosprosessit. Työskentelen usein intuitiivisesti itselleni oudoissa ympäristöissä ja kuvieni tausta-ajatukset saattavat kummuta vaikkapa paikallishistorian tutkimuksesta, semiotiikasta, elokuvien kuvastoista tai taiteellisen esittämisen traditioiden tarkastelusta.
---
Hans Viebrock (s.1962) on tamperelainen valokuvataiteilija, joka toteuttaa yhteiskunnan reuna-alueille sijoittuvia valokuvaprojekteja. Projektien kuvia hän on esitellyt n. 20 yksityisnäyttelyssa ja monissa yhteisnäyttelyissä ympäri Suomea. Vuodesta 2021 Viebrock on koostanut kuva-aineistostaan näyttelykokonaisuuksia nimellä Epätäsmällisiä alueita.

www.hansvie.com

Yhteistyössä taiteilijakolmikkoa kiehtoo erilaisten työskentelytapojen, teoksissa käytettyjen materiaalien ja teosten tilallinen vuoropuhelu.

Aino Favén käyttää tekniikkana akryylilevyille laminoitua silkkimaalausta. Ohut maalausväri käyttäytyy akvarellin tapaan luoden pintoihin utuisia ja läpikuultavia värisekoituksia. Väri on tärkeä myös teosten osana ja materiaalina. Eri sävyjä on saatu mm luonnon indigosta, kokenillista, syanotypiatekniikasta ja reaktio- sekä pigmenttiväreistä.

Tiina Karhu leikittelee, kokoaa ja koostaa arkisia esineitä rytmisiksi sommitelmiksi. Teosten materiaalina ovat mm. legopalikat, budovyöt ja vanhat leipälapiot. Jokaiseen näyttelyyn teokset saavat uuden muodon, ja ne puretaan näyttelyn päätyttyä. Näennäisen kepeästä lähestymistavasta huolimatta teoksissa ja niiden väriyhdistelmissä voi nähdä vuoropuhelua aikamme ongelmien ja haasteiden kanssa.

Anna Wilhelmus käyttää maalauksissaan useita eri materiaaleja ja tekniikoita hiilestä akryyliväreihin ja kollaaseihin. Hän pyrkii teoksissaan ilmaisemaan havaintojen ja kokemusten synnyttämiä olotiloja viivan, värien ja muotojen avulla. Tavoite on saada ne integroitumaan, ikään kuin ”soimaan oikein”.

Kuolinpesän esineistö, luettelointi ja dokumentointi ovat toimineet lähtökohtana installaatiolle. Näyttelytilaan rakennettu tilasidonnainen installaatio muodostaa vuoropuhelun ja muotokuvia. Installaatio koostuu mm videoista ja ääniteoksista.

Aikaisemmat osat Perhe (Family) I-III ovat olleet esillä Galleria Uusikuvassa Kotkassa, Taidekeskus Idässä, Lappeenrannassa ja Pesula Galleria Sipoossa vuosina 2024-2025.

Taiteilijan työskentelyä on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Nelli Tanner (1976) on vantaalainen kuvataiteilija, joka työskentelee laaja-alaisesti installaatioiden, korutaiteen ja osallistavan taiteen parissa. Tannerin teokset perustuvat havaintoihin ihmisten toiminnoista arjessa ja ihmisen suhteesta arkisiin esineisiin. Tanner on valmistunut Gerrit Rietveld Academiesta (BA), Alankomaista ja Saimaan Ammattikorkeakoulusta kuvataiteilijaksi (YAMK). Tannerin näyttelytoiminta on ollut jatkuvaa ja kansainvälistä vuodesta 2000 alkaen.

Tekstiili- ja yhteisötaiteilija Tanja Vallan Dialogia väreillä -näyttely on esillä Vantaan Peijaksen sairaalan Käytävägalleriassa 2.2.-31.3.2026.

Näyttelyn teoksiin kietoutuu monipuolinen historia niin käytettyjen tekstiilien, niistä kudottujen mattojen kuin nyt toteutettujen teosten myötä. Materiaalina ovat leikatut räsymatot ja niiden muodostamat nukkamaiset pinnat, jotka paljastavat käytettyjen mattojen alkuperäiset kirkkaat värit usein jo kuluneiden mattojen sisältä. Teokset paljastavat pinnan alle kätketyt väriaarteet.

Moniosaiset teossarjat Väriruno ja Vastavoimat ovat syntyneet yhteistyössä Myyrmäen Vanhustenkeskuksen asukkaiden kanssa. Työpajassa vanhukset saivat toteuttaa väriympyröitä räsymatoista leikatuista suikaleista. Samalla muisteltiin kokemuksia räsyjen repimisestä, kudonnasta ja elämästä räsymattojen parissa. Usein räsymatto on kodin näyttävin värien tuoja. Toisaalta teoksissa on mukana myös niissä käytettyjen mattomateriaalien kutojien kädenjälki, sillä heidän punomansa värirytmit ovat osana pistemäistä nukkapintaa.

Taiteilija käy vuoropuhelua vanhusten toteuttamien väriympyröiden kanssa ja luo näistä kaksi väreilevää teossarjaa. Tavoitteena oli ylläpitää prosessissa samaa tekemisen riemua kuin räsymaton kutojalla raitojen kanssa leikkiessä. Väriraidat saivat kulkea melko intuitiivisesti eteenpäin toisiaan tunnustellen sävystä seuraavaan. Myös vanhusten työskentelyssä korostuivat vapaa nauttiminen väreistä ja käsillä tekemisestä. Teosten värit haastavat tutkimaan värien keskinäistä kommunikointia ja sävyjen leikkiä. Näennäiseen harmoniaan sisältyy yllätyksiä ja kontrastisiakin väripisteitä.

Näyttelyssä on mukana myös taiteilijan omia teoksia samasta materiaalista. Teoksissa leikitellään väreillä ja teosten pinnan kolmiulotteisuudella. Teokset ovat on kuin ryijymäisen nukkapinnan muodostamaa tekstiilimosaiikkia.

Näyttely avoinna 2.2.-31.3.2026
Aukioloajat: Ma-pe klo 8:00 – 18:30

”Oivallus ei tullut kuvatessa, vaan matkoilta otettuja kuvia katsoessa: miten paljon toistankaan yhdysvaltalaisen populaarikulttuurin kuvastoa.”

Näin sanoo valokuvaaja, vantaalainen kuvataiteilija Pasi Kostiainen. Hän on kuvannut paljon matkoillaan Yhdysvalloissa. Kuvissaan hän on huomannut toistavansa amerikkalaisista elokuvista, musiikkivideoista, levynkansista, mainoksista sekä yhdysvaltalaisesta kuvataiteesta tuttuja asioita.

Miten tehokasta Yhdysvaltain Soft Power onkaan ollut!

Onko se, miten kuvaaja näkee Yhdysvallat myös kurkotus kohti ”amerikkalaista unelmaa”? Missä määrin Hollywood ja koko tehokas amerikkalainen viihdeteollisuus on määritellyt myös suomalaista unelmaa vapaudesta, rakkaudesta, hauskanpidosta, sankaruudesta, menestyksestä… melkein mistä tahansa?

Mindscape America -näyttelyn kuvat on otettu vuosina 2016–2019. Ne olivat ensimmäistä kertaa esillä maalis–huhtikuussa 2020, juuri koronarajoitusten sulkiessa Postitalon Rajala Gallerian samalla, kun koko pandemia järkytti ihmisiä ja rajoitti elämää kaikkialla maailmassa.

Rinnakkaisnäyttelynä jo tuolloin oli esillä Moscow Underground, Pasi Kostiaisen ottamia kuvia Moskovan metrossa ja metroasemilla kesällä 2019 – siis ennen Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Mustavalkoisissa kuvissa tuntuu pysähtyneen aika, mutta eivät ihmiset: Moskovan metro kuljettaa kansalaisia on yhteiskuntajärjestelmä mikä tahansa, on matkan evästeeksi tarjolla aatteellisia tai kaupallisia iskulauseita. Kesällä 2019 seinillä ei ollut kumpiakaan. Hiljaisissa matkaajissa oli kuitenkin joten suomalaiselle tuttua, samaistuttavaa alakuloa.

Kostiainen sanoo, että hänen katseeseensa kuvaajana on vaikuttanut niin Esa Pulliaisen johtaman Agents-yhtyeen musiikki kuin Aki Kaurismäen elokuvien visuaalinen maailmakin: molemmat ovat ehdottoman suomalaisia, mutta kummassakin on nähtävissä sekä amerikkalaisen populaarikulttuurin että slaavilaisen melankolian jälkiä.

”Suomalaisuudesta iso osa on amerikkalaisen populaarikulttuurin sekä slaavilaisen melankolian muovaamaa – halusimme sitä tai emme”, Kostiainen sanoo.

”Tämän pohtiminen tuntuu vielä ajankohtaisemmalta vuonna 2026 kuin näyttelyn valmistuessa 2020. Ristiriitaiselta, mutta ajankohtaiselta.”

Pasi Kostiainen on vantaalainen valokuvaaja, kuvataiteilija ja kuvajournalisti sekä kirjoittaja; toimittaja ja tietokirjailija.

Kostiainen on opiskellut Turun Taideakatemiassa, Turun AMK:ssa ja valmistunut valokuvaajaksi, kuvataiteilijaksi (AMK). Lisäksi hänellä on käsikirjoittajan koulutus.

Valokuvanäyttely Vantaan Galleria Gjutarsissa 8.–25.1.2026

Avajaiset 7.1.2026 klo 17–19

Lisätietoja:

pasikostiainen.com