Tässä näyttelyssä voit kohdata häpeän. Voit myös jättää sille terveisesi ja tehdä oman merkintäsi häpeäpäiväkirjaan. Olen tarkastellut tunnetta lempeydellä ja myötätunnolla sekä välillä ripauksella itseironiaa. Teosten aiheet ovat havaintoja sekä omasta elämästä että ympäröivästä maailmasta.
Voisin sanoa, että kohtasin oman häpeäni huhtikuussa 2024 Kaapelitehtaan Kahvi- ja jäätelömessuilta. Siellä maistamani Papu-kahvi vei ajatukset nuoruuteen.
Lapsena muistan tunteneeni häpeää oman hölmöilyni vuoksi. Tarvitsemmekin tätä tunnetta ohjaamaan käyttäytymistämme. Rakastin aikoja mummolassa - maalla, navetassa, pellolla ja puutarhassa. Mummon mielestä olin papu pyörimässä joka paikassa. Ja olinkin Papu kaikille, kunnes muutimme Vantaalle. Silloin oli aika siirtyä yläasteelle. Nimeni oli Papu ja olin Tampereen murretta puhuva maalainen. Häpesin murrettani. Häpesin nimeäni. Jätin Papun taakseni ja esittelin itseni Paulana, puhuin vähän, kunnes opin "oikean" kielen.
Nämä muistot toi mieleen Papu-kahvi ja samalla ymmärsin, miten häpeä on siitä asti kulkenut mukana elämässäni kasvaen huomaamatta viimeisten vuosien aikana niin suureksi, että on nyt halunnut päästä näyttelyn päähenkilöksi.
Häpeän kasvua on tänä vuonna ruokittu maassamme hallituksen päätöksillä, jotka voivat johtaa yhä kasvavaan köyhyyteen, syrjäytymiseen ja entistä vaikeampaan sairaanhoidolliseen tilanteeseen.
Tunne voi nousta suvun menneisyydestä, erilaisuudesta, sairaudesta, köyhyydestä, työttömyydestä, epäonnistumisista, huonosta koulumenestyksestä, kiusaamisesta, laiminlyönneistä, pettämisestä, väkivallan kokemuksista.
Se saattaa johdattaa elämää monin eri tavoin. Joku unohtaa häpeänsä käyttämällä päihteitä, toinen voi satuttaa itseään, laihduttaa, tai muokata muuten ulkonäköään, yksi muuttua ylisuoriutujaksi, miellyttäjäksi, masentuneeksi tai sulkeutua kokonaan. Joku peittää tunteensa katkeruudella ja vihalla.
Häpeän saadessa huomiota, se saattaa alkaa päästää otteestaan. Siksi tein tämän näyttelyn erityisesti sinulle, jolle tämä tunne on muuttunut elämää rajoittavaksi, toki yhtälailla myös itselleni.
Olen myöhemmin ottanut Papu-nimen uudelleen käyttöön yritykseni nimenä ja olisin oikeastaan nykyisin ylpeä itsestäni, jos puhuisin vieläkin Tampereen murretta.
Katsokaa myötätunnolla tämän näyttelyn päähenkilöä. Antakaa sen olla esillä. Älkääkä missään tapauksessa sulloko sitä taskuihinne lähtiessänne. Ennen kaikkea, antakaa itsellenne ja sille anteeksi. Huominen on puhdas päiväkirjan sivu.
Tervetuloa avajaisiin perjantaina 2.8. klo 17-19!