Kuvataiteilija Tiina Herttuan teokset ammentavat taidehistoriasta ja maisemamaalauksen pitkästä traditiosta sekä ylevän (_subliimin_) käsitteestä. Herttualle ylevyys on maiseman edessä koettua vaikuttavuutta ja syvää elämystä. Hänen teoksensa saavat alkunsa muistoista ja paikan havainnoinnista; erityisesti Sisilian valossa, Sipoonkorven luonnossa ja Suomen saaristossa. Monet näyttelyn teoksista on maalattu ulkoilmassa.

Herttua abstrahoi maiseman muotoja jättäen tilaa katsojan omalle tulkinnalle ja kokemukselle. Kerroksellisissa teoksissa öljy- ja akryylivärit yhdistyvät luonnonpigmentteihin. Kerrokset muodostavat uusia maisemia, valoja ja varjoja. Maisema ei ole pelkkä maisema, vaan mielen, äärettömyyden ja tuntemattoman kohtaamisen paikka.

Tiina Herttua on Lahden taideinstituutista valmistunut kuvataiteilija ja Taidemaalariliiton sekä Muu ry:n jäsen. Hänen teoksiaan on ollut esillä lukuisissa yksityis- ja ryhmänäyttelyissä Euroopan maiden lisäksi Japanissa, Yhdysvalloissa ja Ecuadorissa, ja niitä kuuluu muun muassa Suomen ulkoministeriön kokoelmiin. Herttua asuu ja työskentelee Suomessa sekä Italiassa.

https://www.tiinaherttua.fi/
https://www.instagram.com/tiinaherttua/

Käytävägallerian näyttelytila on avoinna arkisin ma-pe klo 8:00 -18:30 ja se sijaitsee kahvion viereisellä käytävällä sairaalan 1.kerroksessa.
Peijaksen sairaalan osoite: Sairaalakatu 1 01400 Vantaa

Näyttely on jatkoa vuoden vaihteen Vaasan taidehallin studion kokonaisuudelle, tosin nyt täysin uusin Rozalian keramiikkaveistoksin. Kaksikymmentä ennen näkemätöntä teosta muodostavat neljä itseellistä kokonaisuutta: Gemma (Nuppu-sarja), Floridus (Kukoistava-sarja), Exótrōpos (Ulospäin suuntautuva -sarja) ja Affectus silvarum (Metsäsuhde). Täysin uudet työt ovat syntyneet Taiteen edistämiskeskuksen apurahan mahdollistamina loppukevään ja kesän aikana. Kari täydentää uunituoreella cactus-teoksella omaa kahden teossarjan kokonaisuuttaan (Maan alla on maan voima ja Maanpäälinen-sarja). Siinä missä Rozalian kolmiulotteiset veistokset pursuavat värejä moneen suuntaan, Karin valokuvateokset hakeutuvat tasoon ja avaavat kysymyksiä pinnan takana lymyävään todellisuuteen.

Ote päiväkirjasta (Rozalia): ”Mitä tapahtuu, kun puutarhuri päättää pitää viljelytauon palstallaan?Muistot ja intohimo kasvattamiseen edellisen kesän kukinnoista ja sadoista suuntaavat ulos, muuttuen ja saaden veistosten olomuodon: terrakotta- ja lasitettuina keramiikkateoksina.”

Muistiinpanoista (Kari): ”Uuden akustisen bändin myötä, jonka arkaainen tulkinta lähestyy maailmaa äärimmäisen pelkistyneenä, saa omatkin valokuvateokset, riisuttuna kaikesta krumeluurista, tuntumaan todellisilta ja maaläheisiltä.”

Tervetuloa avajaisiin torstaina 6.8. klo 17-19!

Kerran ne olivat ohjeita, kehoituksia ja varoituksia. Uskomuksia, jotka antoivat selityksiä luonnonilmiöille, sattumuksille ja suurille kysymyksille. Ajan saatossa osa niistä vaipui unohduksiin, kun taas toiset muistettiin vuosisadoista toiseen. Kertojien vaihtuessa kehittyi uusia versioita uusine merkityksineen ja lopulta nuo sanat saivat myös tänä päivänä tunnetut kirjalliset muotonsa.

Osasta näistä kertomuksista Pitkänen kertoo nyt pronssiveiston ja maalauksen kielellä. Näyttelyä on edeltänyt laaja perehtyminen muinaisuskon teksteihin, joista tutuimmat ovat vaikuttaneet kansalliseepoksemme Kalevalan syntyyn, kun taas toiset ovat yleisesti tuntemattomampia. Maalauksissa runsas kerroksellisuus yhdistyy temperan ja öljyvärin mahdollistamiin maalaustekniikoihin, kun taas veistosten ikiaikainen materiaali vie olemuksellaan menneeseen aikaan, aina kertomusten alkujuurille.

Kalle Pitkänen (s.1994) on Turun taideakatemiasta vuonna 2022 valmistunut taidemaalari ja kuvanveistäjä. Hänen teoksissaan on usein nähtävissä muinainen, toisenlainen aika sekä ajan vääjäämätön kuluminen. Hän asuu Raisiossa ja työskentelee Raisiossa sekä Sipoossa.

Tervetuloa avajaisiin torstaina 6.8. klo 17-19!

Minulle taiteellinen työskentely on tapa ajatella käsillä. Työ etenee tekemisen, havaintojen ja materiaalien kautta. Ajatus ei synny ennen teosta vaan sen aikana, eikä tavoitteeni ole kuvittaa yksittäistä ajatusta, vaan antaa sen löytää oma muotonsa.

Olen kiinnostunut maan ja veden rajapinnasta, sillä siellä mikään ei ala tai pääty selvärajaisesti. Syntyminen, kasvaminen, kuluminen ja katoaminen eivät erotu toisistaan, vaan kuuluvat samaan jatkuvaan liikkeeseen. Muutos tapahtuu hitaasti ja jää siksi ehkä armolliseksi. Työskentelyni edetessä olen huomannut, etten enää tarkastele tätä ympäristöä ulkopuolelta, vaan sen tapa muuttua on vähitellen alkanut ohjata myös omaa ajatteluani.

Teokseni tuntuvat nousevan lihasmuistista tai ajatuksen häivähdyksistä. Osa muodoista palaa yhä uudelleen eri materiaaleissa ja mittakaavoissa. Ne saattavat tuntua tutuilta, vaikka niiden alkuperä jää avoimeksi. Minua kiinnostaa hetki, jolloin tunnistaminen muuttuu epävarmuudeksi.

Näyttely rakentuu teoksista, jotka eivät muodosta yhtä kertomusta, vaan jakavat saman ajattelun tavan. Minua kiinnostaa, miten vähäisetkin jäljet voivat kantaa mukanaan aikaa ja muistia ilman, että niiden alkuperää tarvitsee selittää.

Ehkä juuri siksi näyttelyn nimi on Epävarmuuden ehto. En ajattele epävarmuutta puutteena, vaan tilana, jossa jokin voi vielä muuttua.

Tervetuloa näyttelyn avajaisiin keskiviikkona 5.8. klo 17-19!

Vesasen maalausinstallaatioissa pyöritään alhaisuudessa. Ne käsittelevät dehumansiointia inhimillisyydestään karkoitettujen myyttisten puoli-ihmisten kautta. Ytimessä on jatkuva pyristely kohti pyhää, ideaalia itseä kohti, sekä se, että todellisuudessa myös tämä tavoiteltu ja jumaloitu olomuoto on yhtälailla toiseutettu. Näin toimijuus löytyy nimenomaan kurotuksesta kohti täydellistä ja vuoroin sen repimisestä alas mutaan piehtaroimaan vihan ja himon sekaan. Maalauksissa korostuu luomisen ja tuhon syklisyys, sekä niihin liittyvä jatkuva purkautumisen partaalla oleva jännite.

Sobellin maalausten ja leikekirjan läpi kulkee juoni, jonka keskiössä on alkemiallinen leijona. Vihreä leijona syö auringon, ja muuttuu punaiseksi. Leijonan kanssa esiintyy tähdestä syntynyt, ei-materiaalinen, sininen hahmo. Toisin kuin Vesasen teoksissa, leijona ei pyri muuttumaan siniseksi hahmoksi, vaan ne pyrkivät tasavertaisesti toisiaan kohti. Sobellin teoksissa olennaista on näiden voimien lähentyminen ja kohtaaminen, sekä konflikti, rakkaus ja queer-teemat. Kolmas keskeinen hahmo on unennäkijä, joka toimii myös samalla tarinan kertojana. Unennäkijä on sekä leijonan sisäinen, että ulkoinen, itsenäinen entiteetti.

Tervetuloa taiteilijatapaamiseen lauantaina 1.8.! Taiteilijat tavattavissa gallerialla koko päivän.

Welcome to the opening on Wednesday 24.6. from 17- to 19h!

Tervetuloa avajaisiin keskiviikkona 24.6. klo 17-19!

Teokset liikkuvat valon ja varjon, haurauden ja voiman sekä näkyvän ja piiloon jäävän välillä.

Halosen maalausjälki on vapaa ja intuitiivinen, mutta samalla tarkasti aistittu. Kuvien maailmassa orgaaniset linjat, kiertyvät muodot ja voimakkaat väripinnat luovat tilan, jossa tunne ja ajatus kohtaavat. Näyttely ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan kutsuu katsojan pysähtymään ja tulkitsemaan omasta kokemuksestaan käsin.

Nimen mukaisesti näyttely tarkastelee sitä, miten paha, pelko tai sisäinen varjo väistyvät valon tieltä - eivät välttämättä katoamalla, vaan muuttumalla näkyviksi ja siten käsiteltäviksi. Teokset avaavat tilan sekä herkkyydelle että vastavoimalle.

Halosen teoksissa esiintyy usein ympyrän muoto. Ympyrä symboloi hyvyyttä sen ikuisuuden, täydellisyyden ja yhtenäisyyden vuoksi, edustaen esim. elämän kiertokulkua, toivoa, jatkuvuutta ja ehjyyttä. Se on voimakas symboli monissa kulttuureissa ja uskomusjärjestelmissä, joissa se voi merkitä myös uutta alkua, harmoniaa ja henkistä täyttymystä.

PAHA PAKENEE VALOA on näyttely niille, jotka etsivät maalauksesta sekä visuaalista voimaa että ajatuksellista syvyyttä. Se on matka kohti kirkastumista, mutta myös muistutus siitä, että valo saa merkityksensä vasta kun se kohtaa varjon.

Leena Halonen(s.1946) on Vantaalla ja Koski as. kylässä (Perniö, Salo) asuva taidemaalari, työhuone on Espoossa. Hän on Taidemaalariliiton varsinainen jäsen ja kuuluu myös Espoon Kuvataiteilijoihin, Vantaan Taiteilijaseuraan, Viipurin Taiteilijaseuraan ja firenzeläiseen Societa delle Belle Arti - Circolo Degli Artisti ”Casa di Dante” seuraan.

Hänellä on ollut 19 yksityisnäyttelyä, ja hän on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin niin Suomessa kuin ulkomailla. Hän käyttää maalauksissaan tempera-, öljy-, akryylitekniikkaa.

Värit ja valo ovat hänelle tärkeässä roolissa. Aiheet saavat usein abstraktin muodon.

Tervetuloa avajaisiin keskiviikkona 3.6. klo 17-19!

Suomalaisen Pohjois-Norjaan 1800-luvun lopulla muuttaneen siirtolaisen jälkeläisenä Rannveig Mietinen on kasvanut vahvassa yhteydessä suomalaiseen kulttuuriin.

Vantaan residenssijakson aikana taiteilija on syventynyt kuukauden mittaiseen projektiin otsikolla Kaipaus.

Rannveig Mietinen kasvoi norjalais-suomalaisessa perheessä Vesisaaren (Vadsø) alueella. Elämää leimasi syvä rakkaus Suomeen ja kaipuu ”emämaahan”. Nykyään Vesisaaressa työskentelevälle taiteilijalle tämä kaipaus on ilmaisuvoiman moottori niin ääni- ja kuvataiteessa, kuin myös lähtökohta käsintehtyjen Ruijan Sauna -tuotteiden taustalla. Opiskelu Helsingin taideteollisessa korkeakoulussa ja ristiriita kuuluvuuden ja ulkopuolisuuden välillä ovat muovanneet voimakkaasti hänen taiteellista työskentelyään.

Vantaan residenssiprojekti sai alkunsa omien juurien etsimisestä. Perehtyen suomalaiseen mytologiaan, luonnonmystiikkaan ja ”sisu”-käsitteeseen, taiteilija on tutkinut, miten tämä perintö resonoi hänessä. Maalauksen, valokuvauksen, elokuvan ja äänen kautta residenssi on ollut intensiivinen ajanjakso, jossa hän on tutkinut historiallisen kaipuun ja Vesisaaren norjalais-suomalaisessa/kveeniympäristössä vietetyn kasvuympäristön välistä yhteyttä.

Mytologian parissa työskennellessään taiteilija on yhdistänyt keskusteluja vanhempien lähteiden ja asiantuntijoiden kanssa uskomuksista ja suomalaisista perinteistä, sekä perehtynyt historiallisiin teksteihin, kuten Mythologia Fennicaan ja Castrénin luentoihin suomalaisesta mytologiasta. Visuaalisena sisääntulona aineistoon taiteilija on käyttänyt Susanna Salon Kalevala-tarot-kortteja, jotka ovat olleet hyödyllinen työkalu tutkittaessa, miten vanhoja tarinoita voidaan tulkita nykyaikana.

Juuriensa parissa työskennellessään taiteilija lähti liikkeelle omasta sukupuustaan, joka osoittaa 85 prosentin suomalaista alkuperää. Sukulinjat kartoitettiin sijoittamalla esivanhempien maantieteellinen alkuperä Suomen kartalle. Tämä loi pohjan viisipäiväiselle roadtripille Vesisaaresta Vantaalle, jonka aikana taiteilija vieraili suvun kotipaikoilla. Matkan varrella hän keräsi materiaalia valokuvien, elokuvien ja äänitysten muodossa. Erityisesti keskittyen dokumentoimaan suomalaista maisemaa leimaavia jokia, hän tutki sukunsa taustoja Iijoella, Kemijoella ja Tornionjoella. Suuret joet ovat olleet sukujen elinehto sukupolvien ajan, mutta ne on myös vahvasti kytketty uskomuksiin ja myyttisiin
tarinoihin.

Matkalla hän hankki kanteleen ja shamaanirummun, joita on käytetty projektin elokuvaosuuden ääniraidan tallennuksissa.

Näyttely esittelee tuloksia taiteilijan tutkimusmatkasta suomalaisiin juuriin ja mytologiaan – maalauksina, valokuvina, elokuvina ja objekteina.

________

KAIPAUS – An exploration of roots, longing, and mythology

As a descendant of the Finnish immigration to Northern Norway in the late 19th century, Rannveig Mietinen has grown up with a strong connection to Finnish culture. In connection with her residency period in Vantaa, the artist has entered a month-long period of immersion under the title Kaipaus.

Rannveig Mietinen grew up in a Norwegian-Finnish family in the Vadsø area of Norway, characterized by a deep love for Finland and an inherited longing for the "motherland." As an artist in Vadsø today, this "kaipaus" - the Finnish longing - is a driving force in her expression, both in sound and visual arts, as well as in her project involving handmade sauna oils, Ruijan Sauna. Following her studies at the University of Art and Design in Helsinki, the encounter between belonging and alienation has strongly shaped her artistry.

The residency in Vantaa has been rooted in a search for her own origins. Focusing on Finnish mythology, nature mysticism, and the concept of "sisu" - Finnish resilience - the artist has spent the time investigating how this heritage still resonates in everyday modern life. Through work with painting, photography, film, and sound, this has been an intense period characterized by exploring the connection between historical longing and her own upbringing in the
Norwegian-Finnish/Kven environment of Vadsø.

In her work with mythology, the artist has combined conversations with older sources and experts on folklore and Finnish traditions, as well as studies of historical texts such as _Mythologia Fennica_ and Castrén’s lectures on Finnish mythology. As a visual entry point to the material, the artist has also utilized Susanna Salo’s Kalevala Tarot, which has been a useful resource for exploring how ancient stories can be interpreted today.

For the work on her roots, the artist took her own family tree as a starting point, which shows 85 percent Finnish ancestry. The ancestral lines were mapped by plotting the geographical origins of her forebears on a map of Finland. This formed the basis for a five-day road trip from Vadsø to Vantaa, during which the artist visited the places her family originates from. Along the way, she collected material through photography, film, and audio recordings. With a special focus on documenting the various rivers that characterize the Finnish landscape, she explored her family's origins by the Iijoki, Kemijoki, and Torne (Tornionjoki) rivers. These great rivers have been lifelines for the families through generations, but are also strongly linked to superstition and mythical narratives. On the journey, she acquired a kantele and a shaman drum, which have been used for recordings of the soundtrack for the film part of the project.

The exhibition presents the results of the artist's exploration of Finnish roots and mythology - in the form of paintings, photography, film, and objects.

Tervetuloa avajaisiin maanantaina 25.5. klo 17-19!

Welcome to the opening on Monday 25.5. 17-19h!

Kirjoihin ladatun tiedon arvostus näkyy arkkitehtuurissa, kappelimaisessa muodossa. Teosten aura vaatii ympärilleen rauhaa, ilmaa ja valoa. Huoneen, jossa kaikille on taattu yhtäläinen oikeus päästä tiedon ja tarinoiden pariin. Aika on lineaarista ja kulkee eteenpäin samalla kun kaikki sen kerrokset ovat tilassa yhtä aikaa läsnä: ne ovat piiloutuneet tilan laskoksiin ja sen tuoksuun.

Taiteilija Maarit Bau Mustosen oma menneisyys lomittuu rakennuksen historian kanssa ja molemmat ovat näyttelyssä läsnä. Tila on tuttu mutta sen mittasuhteet ovat muuttuneet. Menneisyydessään hän on viettänyt tilassa aikaa, mutta kokemukseen on vaikea päästä käsiksi. Ihmisen ollessa pieni tila tuntui suurelta. Suuren tilan täyttivät äänet ja värit. Nyt fyysinen tila on pienempi, mutta valo ja hiljaisuus tekevät siitä lähes loputtoman tuntuisen. Kaupunki rakennuksen ympärillä kasvaa ja kokemus tilasta muuttuu ympäristön muuttuessa; kun sen ohi kävelee, kun sinne astuu sisään, kun sinne tuo muistonsa. Materiaalisten, konkreettisten rakennettujen tilojen sisällä piilee muistojen tiloja, jotka arjessa lomittuvat ja sulautuvat osaksi toisiaan. Lapsuuden kuoroharjoitusten sirpalemaiset muistot, muistojen värilliset nuottipaperit. Kuvataidekerho ja yhä paikallaan olevat laatikot, joissa teoksia säilytettiin. Kaikki tämä on yhtä aikaa läsnä ja kadonnut paikan ollessa sama, mutta eri.

K, kumollaan näyttelyssä menneisyyden häilyvä kokemus jonkin äärellä olemisesta asettuu ääniin ja kokoonpanoihin. Teoksessa hylätyt ja kelpaamattomat kirjat olioina kantavat aikaa mukanaan tahroina ja kellastuneina sivuina. Alkuperäisen arkkitehtuurin ja tarinan päälle kasautuu merkkejä ja merkityksiä. Näyttelyssä materiaaliset tilat ja muistojen tilat, kuvitellut, rakennetut ja kirjoitetut paikat kohtaavat. Seinät sulkevat sisälleen jotain, mikä ei näy ulospäin. Sivujen väliin taittuu asioita, jotka ovat ja eivät ole. Taide on paljastamista ja piilottamista. Suljettuja aukeamia, joita kohti kurottaa. Näkymätön tulee näkyväksi osana tilan rakennetta, rakentuen tilaan ja sen päälle. Tila kääntyy muodoiksi ja pysähtyy hetkeksi paikoilleen ja kutsuu aaveensa osaksi keskustelua.

Anna Jensen

Kuraattori, tutkija, kirjoittaja

Maarit Bau Mustonen on Helsingissä asuva kuvataiteilija ja pienjulkaisija, joka työskentelee tekstin, kuvan, installaation ja performanssin keinoin. Paikkalähtöisyys, kielen kysymykset ja erilaiset käännökset ovat toistuvia teemoja hänen työskentelyssään. Hän on esittänyt teoksiaan Suomessa ja kansainvälisesti vuodesta 2010 lähtien, viimeisimpänä mm. Oulu 2026 -hankkeessa ja Galerie für Zeitgenössische Kunst -museossa Leipzigissa, Saksassa.

Taiteilijan työskentelyä ja näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Grafia ry ja Otto A. Malmin lahjoitusrahasto.

Kaiken kaikkiaan 15 iältään 16-19 vuotiasta nuorta taideopiskelijaa on tullut opinnoissaan siihen vaiheeseen, että osallistuvat lopputyönäyttelyyn. Lopputyö on itsenäisesti suunniteltu ja toteutettu kokonaisuus, joka ilmentää tekijänsä taiteellisia vahvuuksia ja ilmaisuvoimaa. Valmiit lopputyöt esitellään toukokuussa koulun järjestämässä lopputyönäyttelyssä. Jo kolmannen kerran peräkkäin olemme saaneet lopputyönäyttelymme käyttöön Galleria K:n.

Lopputyönäyttelyn nimeksi nuoret taiteilijat päättivät MENNEISYYS NYKYISYYS TULEVAISUUS, koska nämä kaikki ovat teemoja, joita teoksissa esiintyy. Tekijät käsittelevät teoksissaan taidehistoriaa omasta näkökulmastaan ja uudelleen tulkiten, omia tämänhetkisiä tuntojaan ja elämäntilanteitaan ja luovatpa katseen sinne tulevaisuuteenkin. Teoksista näkee paitsi nuorten taiteilijoiden myös Vantaan kuvataidekoulun opetustarjonnan monipuolisuuden. Esillä on tälläkin kertaa monilla eri tavoilla toteutettua taidetta: on mediataidetta, videota, sarjakuvaa, maalauksia eri tekniikoilla, keramiikkaa ja niin edelleen.