K gallerian tila on aikanaan rakennettu kirjoille. Siinä on pyhyyden tuntu.
Kirjoihin ladatun tiedon arvostus näkyy arkkitehtuurissa, kappelimaisessa muodossa. Teosten aura vaatii ympärilleen rauhaa, ilmaa ja valoa. Huoneen, jossa kaikille on taattu yhtäläinen oikeus päästä tiedon ja tarinoiden pariin. Aika on lineaarista ja kulkee eteenpäin samalla kun kaikki sen kerrokset ovat tilassa yhtä aikaa läsnä: ne ovat piiloutuneet tilan laskoksiin ja sen tuoksuun.
Taiteilija Maarit Bau Mustosen oma menneisyys lomittuu rakennuksen historian kanssa ja molemmat ovat näyttelyssä läsnä. Tila on tuttu mutta sen mittasuhteet ovat muuttuneet. Menneisyydessään hän on viettänyt tilassa aikaa, mutta kokemukseen on vaikea päästä käsiksi. Ihmisen ollessa pieni tila tuntui suurelta. Suuren tilan täyttivät äänet ja värit. Nyt fyysinen tila on pienempi, mutta valo ja hiljaisuus tekevät siitä lähes loputtoman tuntuisen. Kaupunki rakennuksen ympärillä kasvaa ja kokemus tilasta muuttuu ympäristön muuttuessa; kun sen ohi kävelee, kun sinne astuu sisään, kun sinne tuo muistonsa. Materiaalisten, konkreettisten rakennettujen tilojen sisällä piilee muistojen tiloja, jotka arjessa lomittuvat ja sulautuvat osaksi toisiaan. Lapsuuden kuoroharjoitusten sirpalemaiset muistot, muistojen värilliset nuottipaperit. Kuvataidekerho ja yhä paikallaan olevat laatikot, joissa teoksia säilytettiin. Kaikki tämä on yhtä aikaa läsnä ja kadonnut paikan ollessa sama, mutta eri.
K, kumollaan -näyttelyssä menneisyyden häilyvä kokemus jonkin äärellä olemisesta asettuu ääniin ja kokoonpanoihin. Teoksessa hylätyt ja kelpaamattomat kirjat olioina kantavat aikaa mukanaan tahroina ja kellastuneina sivuina. Alkuperäisen arkkitehtuurin ja tarinan päälle kasautuu merkkejä ja merkityksiä. Näyttelyssä materiaaliset tilat ja muistojen tilat, kuvitellut, rakennetut ja kirjoitetut paikat kohtaavat. Seinät sulkevat sisälleen jotain, mikä ei näy ulospäin. Sivujen väliin taittuu asioita, jotka ovat ja eivät ole. Taide on paljastamista ja piilottamista. Suljettuja aukeamia, joita kohti kurottaa. Näkymätön tulee näkyväksi osana tilan rakennetta, rakentuen tilaan ja sen päälle. Tila kääntyy muodoiksi ja pysähtyy hetkeksi paikoilleen ja kutsuu aaveensa osaksi keskustelua.
Anna Jensen
Kuraattori, tutkija, kirjoittaja