Kirjoitustaito katosi mykeneläisen kulttuurin romahdettua, sillä se oli ollut ainoastaan pienen kirjuriluokan hallussa. Lineaari-B-tavukirjoitus on säilynyt, koska Knossoksen palatsin tuhonnut tulipalo vuonna 1380 eaa. kovetti savitaulut, joihin oli kirjattu hovin tulot ja menot. Kun kirjoitusmateriaaliksi vakiintui paperi, tuli uhkasi säilyttämisen sijaan tuhota kirjoituksen. Mitä tietoisuus paperin hauraudesta teki kirjoitukselle?
Valkoiset sivut -näyttelyssä on esillä sekä paperipohjaisia teoksia että keramiikkaa. Ahlfors on valanut yksittäisiä kirjansivuja posliinisaven sisään ja kovettanut ne keramiikkauunissa polttamalla. Poltto on sekä tuhonnut sivut kirjoituksineen että säilyttänyt muutoin hauraan paperin muodon. Tekoprosessin aikana Ahlfors on pohtinut painetun sanan ja materiaalien kestävyyttä ja katoavaisuutta, mitä hän käsittelee myös näyttelyn ohessa julkaistavassa kirjoituksessa.
Liisa Ahlfors (s. 1985) on tamperelainen kuvataiteilija, joka lainaa teostensa sisältöjä erilaisista teksteistä. Muodoltaan hänen teoksensa ovat useimmiten installaatioita tai tilaan laajentuvia taiteilijakirjoja. Hän on purkanut vanhoja kirjoja ja kehittänyt erilaisia kirjansidonnallisia ratkaisuja niistä saatujen materiaalien uudelleen käyttöön. Viime vuosina hän on työskennellyt erityisesti massatuotettujen kirjojen paperin parissa.
Ahlfors valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston ympäristötaiteen koulutusohjelmasta vuonna 2015. Hänen teoksiaan on ollut viime vuosina esillä mm. Galerie Pleikussa, Berliinissä, Kulttuuritalo Laikun Studiossa Tampereella sekä Galleria G:ssä, HAA Galleriassa ja MUU Nykytaiteenkeskuksessa Helsingissä. Hänen teoksiaan kuuluu Tampereen taidemuseon kokoelmiin sekä Rikhardinkadun kirjaston RikArt-taiteilijakirjakokoelmaan. Vuonna 2024 hänet palkittiin Suomen Taideyhdistyksen William Thuring -nimikkopalkinnolla. Ahlforsin työskentelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.
www.liisaahlfors.com